Singulariteetti

Edellisestä kirjoituksesta on sulavaa jatkaa tiedemaailman iltikseen, eli Tieteen kuvalehteen, jonka viimeisimmässä numerossa oli kiehtova juttu it-profeetta Raymond Kurzweilin tulevaisuudenvisioista. Hänen mukaansa joidenkin kenties tuntema Mooren laki (tietokoneiden nopeus tuplaantuu parin vuoden välein) on vain yksi palanen yleisemmässä tekniikan eksponentiaalisen kehityksen käyrässä, joka on jatkunut jo paljon pidempään, ja tulee jatkumaan vielä transistorien ajan jälkeen. Omaan malliinsa perustuen hän on esittänyt keskeisiä vuosilukuja liittyen ihmisen/koneiden evoluutioon.

Kuten futuristien yleensä, Kurzweilinkin ajatukset ovat varsin korkealentoisia, mutta koska hänen ennustuksensa perustuvat laskelmiin hyvin pitkäaikaisista jo toteutuneista kasvutrendeistä, jotain odottamatonta taannuttavaa pitäisi sattua, jotta ne eivät toteutuisi. Se tekee niistä pelottavia (tai innostavia). Tähän asti mies on ollut ennustuksissaan kiusallisen vakaasti oikeassa.

Ennustukset perustuvat eksponentiaaliseen kehitykseen, jonka on maailmassa vallinnut aika yleisesti sekä evoluutiossa, että teknologian edistyksessä, jonka hän näkee lopulta biologisen evoluution jatkeena.

Ihmisen on hankala hahmottaa eksponentiaalista kasvua, mutta moni on kuullut tarinan shakin keksijästä, joka keksimästään pelistä pyysi Kiinan keisarilta nöyrästi palkinnoksi vain riisinjyviä shakkilautansa ruutujen mukaan seuraavalla tavalla: Ensimmäiseen ruutuun yksi jyvä, seuraavaan kaksi, sitten neljä, kahdeksan, kuusitoista jne. Aina tuplaten edelliseen ruutuun verrattuna.

Keisari suostui pyyntöön ja lopulta pelin keksijä menetti sen vuoksi päänsä. Laudan ruutujen loppuun päästäessä riisinjyviä piti luovuttaa jo useamman täyden Maapallollisen verran. Eksponentiaalinen kasvu on luonteeltaan sellaista, ettei se aluksi herätä juurikaan huomiota, mutta yhtäkkiä ylitetään raja, jonka jälkeen luvut karkaavat käsistä:

1, 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128, 256, 512, 1024, 2048, 4096, 8192, 16384, 32768, 65536, 131072, 262144, 524288, 1048576, 2097152, 4194304, 8388608, 16777216, 33554432, 67108864, 134217728, 268435456, 536870912, 1073741824....
jne. jne. Kuvittele tätä listaa vaikka 1000 askelta eteenpäin. Monitorisi jäisi jo hyvin pian liian pieneksi yhdenkään luvun esittämiseen. Kosmista.

Tällaisen kehityksen Kurzweil väittää siis vallitsevan ympärillämme. Tosielämän esimerkin tarjoaa ihmisen geeniperimän kartoitus Human Genome Project, joka aiheutti aloittamisaikanaan 80- ja 90-lukujen vaihteessa kritiikkiä, koska kartoitukseen laskettiin kuluvan ajan tietokoneilta tuhansia vuosia. Mooren lain mukaisen laskentatehon parin vuoden välisen eksponentiaalisen kasvun perusteella projektin oletettiin kuitenkin valmistuvan n. 15+ vuodessa.

Ihmisen genomi saatiin itse asiassa kartoitettua jo 13 vuodessa, koska tekninen kehitys oli nopeampaa kuin eksponentiaalista, ja se sattui pitämään mukanaan myös laskemista tehostavan internetin synnyn. Suurin osa projektin datasta laskettiin viimeisen vuoden aikana.

Kurzweil onkin havainnut kehityksen eksponentiaalisen kasvun itse asiassa joiltain osin itsessään kasvavan eksponentiaalisesti. Ihminen ei pian vain yksinkertaisesti pysty pysymään perässä. Nykyajan vanhukset valittavat yleensä olevansa täysin pihalla kehityksestä. Heidän isovanhempansa olivat paljon enemmän kotonaan vanhuutensa maailmassa. Isovanhempien isovanhempien isovanhemmat taas tuskin edes huomasivat muutosta maailman kehityksessä lapsuudestaan vanhuuteen. Jos kehitys jatkuu samalla linjalla meidän on pian älykkyydestämme riippumatta käytännössä mahdotonta ymmärtää tekniikan uusia edistysaskelia.

Erään arvion mukaan ihmisaivot ovat tällä hetkellä laskentateholtaan tuhansia kertoja pöytätietokonetta tehokkaampia, mutta tämän vuosisadan lopussa tietokoneet ovat pelkän Mooren lain mukaisen kasvun mukaan n. 1,1 triljoonaa kertaa tehokkaampia kuin ihmisaivot. Kappas vaan.
 

Kurzweilin mukaan tietotekniikan kehityksessä ollaan tässä vaiheessa shakkilaudan ensimmäisen puoliskon loppuvaiheessa, jossa keisari alkaa jo hermostua keksijän vaatiessa useampaa riisipeltoa, mutta ei vielä näe tilanteen koko valtavuutta.

Tulevaisuudentutkijat kutsuvat teknologiseksi singulariteetiksi hetkeä, jolloin tekoäly ohittaa kyvyissään ihmisen ja ottaa ohjaukseensa teknisen kehityksen. Tuon hetken toisella puolen nykyihminen ei enää pysty käsittämään tai hallitsemaan tekniikan kehitystä. Liian scifiä? Kurzweilin laskelmien mukaan ensimmäiset tietokoneet, jotka laskentatehoiltaan vastaavat ihmisaivoja valmistuvat... tättärää... kahdeksan vuoden päästä.

Älykkyyden ja tietoisuuden käsitteiden sekavuus hämärtää kysymystä ihmistä älykkäämmästä koneesta, mutta voi olla, että kolmisenkymmenen vuoden päästä meitä tuhat kertaa älykkäämmät koneet nauravat kognitiotieteilijöiden filosofisille tietoisuuspohdinnoille. Tai sitten ne vain ärsyyntyvät:

Tekoälyn voittokulun ohella Kurzweilin ennustukset pitävät sisällään kiinnostavia ajatuksia ihmisen eliniän pidentämisestä. Hän itse käy viikoittain lääkärintarkastuksessa ja syö satoja pillereitä päivässä elääkseen tarpeeksi pitkään kyetäkseen elämään ikuisesti.

Ennustuksen mukaan jo vuosi 2029 on se piste, jonka ohitettuaan geenitekniikka pidentää ihmisen elämää yli vuodella vuodessa. Geenien parissa askarteleminen ei pidä ihmistä elossa ikuisesti, mutta kuitenkin tarpeeksi kauan, jotta ihminen näkee seuraavan vaiheen Kurzweilin visiossa.

Ennen pitkää miljardit nanorobotit korjaavat kehon osia ihmisen sisällä väsymättä ja tuhoavat kaikki mahdolliset taudinaiheuttajat. Sitten niitä opitaan käyttämään aivojen apuna: Ensin muistojen tallennukseen yms. ja lopulta koko ihmisen persoonallisuuden varmuuskopioimiseen. Tästä alkaa kuolemattomuus. Kurzweilin mukaan vuosi on... tättärää... 2045!

Jos ihmisruumista ei siltikään kyetä koskaan jatkuvasti regeneroimaan täydellisesti, Kurzweil on jättänyt itselleen myös toisen mahdollisuuden: Tietoisuuden siirtämisen koneelle ja lopulta mielekkäälle liikkuvalle konealustalle. Ihmisestä tulee kyborgi. Hyvästi turhat seksuaaliset tarpeet jne.?

Resistance is futile.

Mitä se tarkoittaisi, että muutaman vuosikymmenen päästä ihmiset alkaisivat pikkuhiljaa itse päättämään omasta vanhenenemisestaan ja kuolemastaan? Ensinnäkin se tarkoittaisi tietenkin sitä, että eksponentiaalisen kasvun olisi suotavaa toteutua myös elintarvikkeiden luontoa rasittamattomassa tuotannossa.

Mutta siitä viis. Mitä se tarkoittaisi juuri meidän kannaltamme? Tuntuu siltä, että kivointa olisi ehkä syntyä joko nyt, tai vasta muutaman vuoden päästä. Mitäpä jos juuri meidän sukupolvemme on juuri se, joka on viimeinen länsimainen sukupolvi joka kuolee? Tai ehkä käy niin, että me emme kuolekaan koskaan. Eli mitäpä jos juuri meidän ikäluokkamme on se viimeinen, joka kokee vanhuuden?

Ehkä tuhannen vuoden päästä kaikki tulevat sukupolvet ovat lopettaneet ikääntymisensä seksikkääseen parikymppisyyteen ja juuri me olemme niitä ryppyisiä kuriositeettivanhuksia, joita ikuisuus säälii. Tough luck.

Mieti astumista ikuiseen elämään. Mieti ikuisuuden elämisen jälkeen kaikkia niitä historian suuria persoonia, jotka vain elivät silmänräpäyksen ja katosivat todellisuudesta. Mitä olisi miljoonan vuoden skaalalla saanut aikaan Aristoteles? Pythagoras? Kungfutse? Da Vinci? Newton? Einstein? ...Stalin? Mitä sinä saat aikaan?

Tolkienin fantasiamaailmassa maailmankaikkeuden luoja antoi ihmisille kuoleman lahjan, jonka arvon kuolemattomat haltiat ymmärsivät vasta lukemattomien vuosien elämän jälkeen. Onko näin? Kun kuolemasta tulee itsestäänselvästi tahdonasia, niin ihmisen luonto ehkäpä takaa sen, että tulee aika, jolloin perusihmisellä ei itsellään ole henkilökohtaista valtaa päättää omasta kuolemastaan. Elät vielä miljoona vuotta, jos Isoveli niin määrää ja teet mitä sanotaan. That's it.

Ehkä kannattaa vain ottaa lahjana vastaan se ajatus, että juuri meillä on vielä mahdollisuus ihan vain kuolla. Ehkä kohta elämään ei voi enää suhtautua periaatteella "täällä ollaan hetki ja se siitä". Ehkä kohta joutuu ottamaan väkisin vastuuta omasta olemassaolostaan.

Grab your hammock. Enjoy your mere blink of life.

An analysis of the history of technology shows that technological change is exponential, contrary to the common-sense “intuitive linear” view. So we won’t experience 100 years of progress in the 21st century — it will be more like 20,000 years of progress (at today’s rate). The “returns,” such as chip speed and cost-effectiveness, also increase exponentially. There’s even exponential growth in the rate of exponential growth. Within a few decades, machine intelligence will surpass human intelligence, leading to The Singularity — technological change so rapid and profound it represents a rupture in the fabric of human history. The implications include the merger of biological and nonbiological intelligence, immortal software-based humans, and ultra-high levels of intelligence that expand outward in the universe at the speed of light.

R. Kurzweil