Lopputuomio karppaukselle

Karppaussekoilun päättymisen juhlinnasta ei sitten tullutkaan aikomiani pizzakestejä, vaan kävin moikkaamassa mummoani, jolla oli omat näkemyksensä asiaan. Mummo oli saanut kuulla Jarnon epäilyttävistä dieeteistä, joten perillä odotti perinteistä ruokavaliota puolustava tykistöpatteri.

Yritin kertoa, että kyseessä oli tällainen jo päättynyt trendi-ilmiön kokeilu, enkä varsinaisesti ole itse siihen haksahtanut, mutta parin sanan jälkeen mummo jo ilmoitti, että AIKOJEN ALUSTA ON SUOMALAISET SYÖNEET PERUNAA JA LEIPÄÄ!! TERVEYS MENEE TUOLLAISESSA HAIHATTELUSSA!!

No.. Söin sitten tarjottua kirjolohikiusausta, reissaria, marjapuuroa ja mustikkapiirakkaa. Kaikki varmaa karppaajien no-no -listaa. Ehkä mummoni ajatteli, että onnistui nyt saamaan minut lopettamaan haihatteluni ja tuli hyvä mieli.

Karppaus on hintavaa ja hankalaa, se on ehkä tullut selväksi jo aiemmista postauksista. Monenlaisia reseptejä kyllä löytyy, mutta hyvin äkkiä touhu menee aika eksoottisten aterioiden valmistamiseen, ellei tahdo kiskoa samaa pihviä (ks. alla) päivästä toiseen. Valmisruokia ei oikein löydy, joten jatkuva ruoanlaitto alkaa pidemmän päälle rasittamaan – ainakin jos on aiemmin tottunut elämään nopeilla ruoilla.

Eilen tuntuikin hienolta ostaa ihan vaan matkan varrella kaupasta pakastepizza, laittaa se uuniin ja syödä. Vähän samoin kuin ruumiinosiaan osaa kaivata vasta kun ne menettää, niin 10 minuutin Mexicanaa osaa kaivata vasta kun karppaa.

Alun vähättelystä huolimatta hoidinkin homman sitten ihan tunteella, minkä huomasi ekojen päivien huimauksesta ja surkeasta olosta. Keho rupesi muuttamaan rasvaa glukoosinkorvikkeeksi aivojen tarpeisiin. Kovaa settiä.

Karppaamalla kyllä laihtuu - ainakin aluksi. Vaikka söin paljon rasvaista ruokaa, niin sellainen kolme kiloa katosi ensimmäisen viikon jälkeen aika heittämällä. Sen jälkeen tippumista ei kuitenkaan enää juuri tapahtunut. Koska hc-karppaus vähentää tuntuvasti kehon nesteitä juuri tuossa alussa (hence the deadly hangover), niin sillä voisi olla yhteys kilojen katoamiseen, jolloin ne saattavat hyvinkin ilmaantua takaisin sitten leivän pariin palatessa.

Lainaus Wikipediasta:

Glykogeenivaraston tyhjennys voi laskea painoa väliaikaisesti 2–3 kg. Varastot täydentyvät heti, kun hiilihydraattia on saatavissa. Tyhjennyksen jälkeen glykogeenivarastot todennäköisesti täydentyvät aiempaa runsaampina.

Tuo viimeinen lause kuulostaa ehkä vähän pahaenteiseltä..

Joka tapauksessa karppaus on tehokasta painonhallintaa sikäli, että painoa on hankala ainakaan nostaa hiilareita nollaamalla. Kysymykseksi jää missä määrin painovaikutukset ovat kiinni teorian mukaisista seikoista (rasva ei pääse varastoitumaan kehoon yhtä tehokkaasti) vai yksinkertaisesti siitä, että karppaamalla väkisinkin tulee luovuttua kaikesta ylimääräisestä roskasta, mitkä länsimaista väestöä paisuttavat: Einesruoat, pikaruoat, karkit, kakut, suklaat, pullat, sokerijuomat yms. You name it, karppaus cuts it.

viehättävää arjen ironiaa

Sen lisäksi että halusin kokeilla miltä karppaus tuntuu, testasin sitä ennen kaikkea myös siksi, että karppausta on yleisesti kuulutettu terveystietoisen ruokavaliovalinnaksi, joka kohentaa oloa kokonaisvaltaisesti. Se on siis myös elämäntapatrendi.

Karppausruokavalion terveysvaikutuksista väännetään kättä ja aiheeseen suhtaudutaan maailmalla kuumin tuntein. Karppauslääkärit vaativat muutoksia ravintosuosituksiin. Sama heijastuu myös perusjamppojen nettikeskusteluissa. Karppaus on joillekin jo kuin uskontoa, jonka puolesta saarnataan ja taistellaan vasta-argumentteja kuuntelematta. Jeesustellaan myös kaikenlaisista ihmeparantumisista, joita karppauksella on väitetty saadun aikaan. Karppikansa nyökyttelee päitään ja nielee kaiken kokonaisena.

Ehkä osaltaan ihmisiä vain ärsyttää se, että asiantuntijat yleensä tuntevat asiat kansaa paremmin, ja tuntuu niin hirveän siistiltä mahdollisuus sattua itse juuri siihen porukkaan, joka on jossain uudessa asiassa ensimmäisenä oikeassa ja pääsee "näpäyttämään" niitä mukamas asiantuntijoita tms. Olisi niin hirmu coolia päästä surffaamaan sinne aallonharjalle.

Kuukauden perusteella on tietysti aika vaikea mennä sanomaan, että olenko nyt sitten ollut paremmin suojattuna skitsofreniaa tai diabetesta vastaan, mutta olo on kieltämättä ollut hieman kevyempi. Jos olisin taipuvainen uskoon, niin sanoisin että myös paremmin sujuneet nukkumiset ovat olleet karppauksen riemukasta ansiota. Todennäköisemmin taustalla taisi kuitenkin olla samanaikainen Pepsi Maxin rajoittaminen.

Koska sekä painonhallinnan, että paremman olonkaan suhteen ei voi tämän perusteella vielä sanoa, onko taustalla itse karppaus vai vain niiden räikeimpien epäterveellisyyksien poistaminen niin ajattelin, että vertailun vuoksi voisi semi-karpata syyskuun ja katsoa sitten mikä muuttuu.

Semi-karppauksen, eli skarppauksen määrittelen nyt tässä siten, että hiilareita saa syödä aivan normaalisti, kunhan ne tulevat ”hyvistä lähteistä”, eli täysjyväriisistä/-pastasta, vähänkäsitellyistä perunoista, sekä mahdollisimman vähävehnäisestä ja täysjyväisestä leivästä. Maitoa ja hedelmiä rupean myös nauttimaan aivan normaalisti. Katsotaan mitä niille tyhjentyneille glykogeenivarastoille nyt sitten käy :|

EDIT:  Oli pakko syödä jäätelöä. Skarpatkaa itse! :D