tiistai 24. tammikuuta 2012

Ankkaäänestäjän jälkifiilikset

Vaalien tulosillat ovat aina kivaa viihdettä ja täytyy myöntää, että oli hieno fiilis nähdä Haaviston kipuavan kuppi-Paavon ohi.

Luulenpa että toisella kierroksella innostun antamaan ääneni ihan viralliselle ehdokkaalle. Olisihan se hienoa kun Pekan kaltainen pehmo babyface pääsisi riistämään pressapestin paatuneen porvariketkun nenän edestä, etenkin Saulin ollessa täysin varma voitostaan.



Vaalien voittajat: Vihreät & Sari Essayah

Vihreät saivat sen mitä hakivat: Kevään romahduksen jälkeen puolue sai nyt uuden valovoimaisen keulakuvan, joka näyttää että puolueella voi olla muutakin funktiota kuin toimia Annin ja Johannan lattehöyryisenä hihittelykerhona.

Essayah ei kokenut nöyryytystä Aku Ankan taholta, vaan piti visusti kiinni jumbopaikastaan. On vaikea nähdä mitä muuta tarkoitusta kristillisten oman ehdokkaan asettamisella olisi muka ollut kuin lähetystyö seuraavan profeetan asettamiseksi estradille Räsästä korvaamaan. Mission accomplished.


Vaalien häviäjä: Demarit

Kun kerran alusta asti oli selvää ettei demarileiristä löydy näihin vaaleihin todellista haastajaa, niin paras veto SDP:ltä olisi ollut jättää oma penkkinsä tyhjäksi ja keskittyä tukemaan Arhinmäkeä vasemman laidan yhteisenä ehdokkaana. Sitten olisi voinut selittää 30 vuoden presidenttiputken katkeamista sillä, että annettiin nyt välillä pikkuveljen yrittää.

Mutta eheei. Parrasvaloihin piti iskeä viime vuosituhannella elävä porvarifossiili, joka haravoi koko valtakunnalliset viha- ja säälipisteet. Lipposta vaan on vähän vaikea sietää.


Kun kyseessä nyt kumminkin oli ennen kaikkea henkilövaalit, niin puolue olisi tietysti voinut aivan hyvin jättäytyä taka-alalle ja antaa Paavon rypeä yksin omassa fiaskossaan mahtaisan egonsa kanssa.

Mutta eheei. Urpolainen oli heti tuloslähetyksessä syyttämässä kansaa ikärasisteiksi ja vakuuttamassa koko puolueen seisovan ihQpaavonsa takana. Myöhemmin toisen haastattelun taustalla näytettiin Juttaa fiilistelemässä Tommi Läntisen keikkaa lavan edessä demarien valvojaisissa.

Siis oikeasti. Demarit pyrkivät tekemään kaikkensa etten vain äänestäisi heitä.

Läntisen fanittamisesta tuli mieleen kun näissä ja viime vaaleissa ehdokkailta kysyttiin heidän musiikkimieltymyksistään. Makuasiat tietysti ovat aika se ja sama, mutta kun SDP:llä tuntuu olevan virallisena ohjenuoranaan kalastella suosiota vastaamalla kyselyihin aina listaykkösillä. Vai voiko joku oikeasti kuvitella Paavo Lipposen kotonaan diggailemassa napit korvillaan Chisua? (Metron haastattelu pari viikkoa sitten)

Paavo Arhinmäki piti puheen stadilaisten Oasis-fanien järkkäämässä Noel Gallagherin soololevyn julkkareissa pienessä kapakassa Vaasankadulla. SIINÄ oli presidenttiehdokkaalla cojonesit kohdillaan!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Unitasoja!!

No nyt ollaan jännän äärellä. Heräsin kahdelta yöllä parin tunnin nukkumisen jälkeen aivan hurjista unimeiningeistä. Ja ei, tällä kertaa ei näkynyt paljasta animepintaa.

Yleensä ensimmäisen kuuden tunnin aikana on turha etenkään yöaikaan odottaa kovin kummoisia unia, saati sitten selkouneen pääsyä, mutta nyt alkoi melkein heti nukahtamisen jälkeen tapahtua.

Olin käppäilemässä tutussa lähiöympäristössä ja edessäni seisoi rivistö kerrostaloja. PAM! Yhtäkkiä ilman mitään kummempaa syytä havahduin tajuihini unessa ja rupesin taas hätäisesti miettimään mitä teen. Tällä kertaa osasin olla yrittämättä mitään liian vaativaa ja koitin "vain" lentää. Ihme kyllä se onnistui.

Leijailin ilmassa ja katselin kuinka valonheittimet pyörittivät kirjavia kuvioita kerrostalojen seinissä. Kaunista.

Jostain syystä visuaaliset nautinnot ovat vahvimmillaan juuri selkounessa. En tiedä johtuuko se sitten vain tilanteen eriskummallisuudesta, mutta pienetkin hienot yksityiskohdat ovat pakahduttavan upeita, kun ne näkee unessa ja todella tiedostaa ne.

Selkouni jatkui muutamia sekunteja pidempään kuin aiemmin. Sitten taas tunsin kuinka se on aivan kohta loppumassa.. ja kas! Herään.

Mutta herään jostain aivan muualta kuin omasta sängystäni, eikä se ihmetytä minua ollenkaan. Eihän se mahdotonta ole herätä luokkahuoneesta kesken tunnin. Olen ihmeissäni siitä kuinka olen voinut nukkua opetuksen aikana ja herätän hupia muissa yläasteikäisissä luokkalaisissani. Koitan esittää skarppia.


Suunnilleen puolen minuutin päästä herään oikeasti ja oikeasta sängystä.

Uni unen sisällä on harvinaista, mutta kuitenkin vanha läppä. Sen sijaan havahtuminen ensin selkouneen ja vaipuminen sitten uudestaan normiuneen ”heräämällä” selkounesta uuteen uneen.. Disturbing.

Oliko se edes oikea selkouni? Olenko katsonut liikaa Inceptionia? Olenko kohta enää järjissäni?

Mitä jos ensi kerralla heräänkin selkounesta toiseen selkouneen ja sitten taas uuteen? Mitä jos kohta ei enää tiedä onko unessa vai valveilla?

Lisää punaviiniä, kiitos.

 

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Apua äänestämiseen

Vaalit kolkuttelevat jo ovella, mutta äänestäminen tuntuu yhtä turhalta kuin viime kuussakin. Mitä hiton väliä oikeasti on sillä kuka saa kunnian hävitä Niinistölle toisella kierroksella? Ketä oikeasti kiinnostaa? Hommassa vaikuttaa olevan kyse lähinnä Suomen suurimpien egojen välienselvittelystä, johon viattomien sivullisten odotetaan ottavan osaa.

Paavojen uudet tv-mainokset ovat kyllä huvittavia, eivätkä ne jätä epäselväksi sitä että kumpikin tietää Niinistön haastajan tulevan valituksi ihan vaan läpällä. Lipposen kuumottava horror-pätkä tosin jää kauas jälkeen Väyrysen camp-ilotulituksesta. Täydellisessä maailmassa tällaisilla mainoksilla voitettaisiin vaalit.





Vaikkei ehdokkaiden äänestämisellä näytä näissä vaaleissa olevan merkitystä, niin ehkä demokratian kannalta olisi silti hyvä käydä äänestyskopissa. Kukaanhan ei ole kieltänyt kirjoittamasta lappuun jotain muuta kuin numeroa, ja vaalien jälkeen lehdissä usein mainitaankin eniten ääniä keränneet "ulkopuoliset ehdokkaat".

Olen kerännyt tähän näitä vaihtoehtoehdokkaita, joiden äänestämisellä voisi oikeasti olla jotain merkitystä kaiken maailman Paavojen sijaan: 



Aku Ankka
Klassikko joka vaaleissa. Saa luultavasti kaikista vaihtoehtoehdokkaista eniten ääniä ja on siksi Sari Essayahin kovin haastaja jumbosijalle. Kukaan ei enää ensi syksynä muista kuka tuli vaaleissa toiseksi, mutta kukaan ei varmasti unohtaisi koskaan sitä vaalia, jossa ehdokas hävisi Aku Ankalle! Miettikää kuinka hienoa!



Conan O'Brien
Masinoituaan Halosen kuusi vuotta sitten toiselle kaudelle, Conan on pysytellyt vakaasti suomalaisen vallan ytimessä. On luonnollista, että hänen odotetaan nyt kantavan vastuunsa punatukkajumalten pitämisestä valtaistuimella. Conania äänestämällä voi lisäksi kertoa, ettei Väyrysen huumori pärjää isojen poikien leikeissä.



Hannu Hanhi
Kuvitteellisen haastajaehdokkaan kuvitteellinen perivihollinen. Mindfuckia Ankkoja laskeville vaalityöntekijöille. Lisäksi äänestämällä voi viestiä epäilevänsä Suomen syöksyvän talouskurimukseen, josta ei selvitä kuin Hannu Hanhen onnella.



Vladimir Putin
The original badass. Saulin sankarimyytit jäävät kakkoseksi kun viereen asetetaan mies joka kaataa tiikereitä paljain käsin, vetäisee valaita maihin vasemmalla kädellä ja noukkii merenpohjasta muinaishistoriaa aamu-uinneillaan. Putinin äänestämisellä voisi viestiä huolensa presidentti-instituution alennustilasta ja demokratian hyödyttömyydestä.





Matti Nykänen
Putinin vastakohtana Matin äänestäminen olisi kuin oodi koko presidenttiorganisaation hyödyttömyydelle. Samalla se kuvastaisi epätoivoista kaipuuta saada mies takaisin vankilasta iltapäivälehtien lööppeihin, ettei niissä tarvitsisi katsella Tukiaista.




Bono
Todelliset maailmanparantajapersoonat raapustavat lappuunsa tämän nimen, koska Pekka Haavisto ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi hard-core. Haavisto vain lisäisi ulkomaanapua - Bono kanavoisi Afrikkaan koko Suomen bruttokansantuotteen. Hallelujah!

torstai 5. tammikuuta 2012

Wild hentai porn

Kuulin kerran, että mustavalkotelkkareiden aikaan ihmiset näkivät paljon mustavalkoisia unia, ja väritelevisioiden yleistyttyä uniinkin vakiintuivat taas värit. Olin että rubbish!!, mutta viime yön uni saattaa muuttaa kantani.

Kaikki alkoi lupaavasti hienoilla kosmisilla näkymillä, kun saavuin kaukaiselle avaruusasemalle auttamaan asukkaita heidän vaikeuksissaan. Kyseessä olisi voinut olla hauskan lapsekas sankariuni, mutta sisään päästyäni asiat ottivat odottamattoman käänteen.

Aseman sisällä todistin nimittäin luultavasti sekopäisintä meininkiä, mihin olen törmännyt. Siihen liittyi yksi nainen, kymmenen aasialaista miestä, jotain groteskeja matoja, sekä kajahtanut pervo tirehtööri. En mene tarkemmin yksityiskohtiin. Se mikä tässä oli oikeasti mielenkiintoista, oli että näin sen kaiken animena. Siis japanilaisena piirrettynä!

Aika jännää. Grafiikoihin olin sinänsä vähän pettynyt, koska alitajuntani oli hakenut taiteellisen inspiraationsa jostain Miyazakin 80-luvun tuotannon suunnalta sen sijaan, että olisi tarjonnut kehittyneempää ja olennaisempiin yksityiskohtiin keskittyvää piirrostaidetta :(

* * * *

Oh by the way, uniprokkis on taas jatkunut ja seuraava vaihe selkounien saavuttamisessa on "unimerkkien" etsintä. Tämä tapahtuu seulomalla ylöskirjatuista unista tosimaailmasta poikkeavia seikkoja, joilla on tapana toistua.

Nuo seikat voivat olla vaikka mitä, kuten esim. poikkeavat ajatukset, tunteet, toiminnat, esineet, ympäristöt, olennot, hahmot, ajankohdat jne. Kaikkien unet ovat outoja, mutta eri ihmisillä korostuvat erilaiset poikkeavuudet ylitse muiden.

Itse olen huomannut nähneeni usemman unen, jossa  on halukkaita naisia  olen lapsuudenkodissani, missä on aina seinät tai huonekalut aivan väärissä paikoissa. Jostain syystä en näe juuri koskaan unta, jossa olisin nykyisessä kodissani. Ehkä näen sitten kun muutan pois.


Kun on löytänyt tyypillisen tosimaailmassa epänormaalin piirteen unistaan, täytyy ruveta aktiivisesti etsimään sitä valvemaailmasta. Jos esim. unessa on usein autossa ja auton jarrut eivät toimi, niin valveilla ollessa pitäisi kiinnittää huomiota jarrutteluun ja sen toimivuuteen. Itse yritän nyt aina porukoilla käydessäni katsella jos olisi ilmestynyt uusia ovia seiniin.

Tavoitteena on, että tämän jälkeen poikkeavuuksiin kiinnittää paremmin huomiota unessakin, ja kun sitten on siellä jarruttomassa uniautossa odottamassa törmäystä, niin viereen ilmestyy vihainen Samuel L. Jackson huutamaan "IT'S A DREAM MOTHERFUCKER! A DREAM!!"

Ja silloin..bimm!!, olet selkounessa. Ainakin muutaman sekunnin.

Omien unimerkkiensä käytön pitäisi olla tehokkaampaa kuin klassinen sormen tökkiminen seinään, josta moni on varmasti kuullut. Try it out!! Sitten onnistuessanne voitte vaikka ajaa tirehtöörit ja pervosedät pois häiritsemästä viattomia animetyttöjä. Siis jos... näette sellaisia unia.