Herkuttelua..?

Olen tässä kuukauden mittaan pistänyt merkille, että vaikeaa on karppaajan elo. Ylipäätään ruoan löytäminen päiväksi muistuttaa ydinsodan jälkeistä selviytymistaistelua. Jälkiruoista ja leffasnackeistä ei erehdy edes haaveilemaan. Elämässä kuitenkin menettää paljon jos ei pysty herkuttelemaan. Kaikessa hyvässä vaan tuppaa olemaan sitä sokeria tai mitälie piilohiilaria niin helvetisti. Jopa popparitkin ovat melkein pelkkää hiilihydraattia.

Sokeritonta limua sentään voi juoda, mutta ainakin itselläni rakkaan Pepsi Maxin kofeiinit aiheuttavat välittömästi sellaisen insomnian, että pakko siitä on koittaa luopua.

Pähkinät ovat onneksi osoittautuneet ihan kelvollisiksi korvikkeeksi karkeille ja poppareille. Pussi aiv...saksanpähkinöitä toimii leffassa loistavasti, ja vaikka niiden maku ei ole pähkinäperheen kärkeä, niin ravintoarvoiltaan ne ovat ylivertaisia ja kuidunpuutteessa melkein välttämättömiä. Aika kuivia ja janottavia ne kyllä ovat pidemmän päälle, mutta janohan sipseistä ja poppareistakin tulee.

Jäätelö on ehkä ollut eniten himoa tuottanut kielletty ilo tässä kuussa. Kaupan pakastealtaista olen bongannut yhden sokerittoman jäätelöviritelmän, joka näytti pahemmalta kuin Rainbown jädekorvikkeet. En kokeillut. Sen sijaan ostin Stockalta sokeritonta suklaajäätelöä, joka ansaitsee makunsa puolesta kiitettävän arvosanan. Hinnasta opiskelijabudjetti sen sijaan ei suonut kiitosta.

Netistä on löytynyt myös kaikenlaisia vinkkejä erilaisiin itse valmistettaviin jälkiruokiin. Eräs erittäin helppo resepti on yksinkertaisesti ottaa pala leipäjuustoa, valuttaa kuohukermaa päälle ja tunkea minuutiksi mikroon. That's it. Ihan hyvää on ilman fariinisokereita ynnä muita vastaavia, mitä näihin normaalit ihmiset yleensä laittavat päälle. Kermaa tuli aika ronskisti:

no ei se oikeasti ollut hyvää...

Lettujen syöminen on tunnetusti ihmisen parasta aikaa, eikä karppauksessa ole mitään järkeä, jos ei voi syödä lettuja. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyi kuitenkin myös resepti minimihiilarisiin rahkalettuihin. Rahkasta, kananmunista, mantelijauheesta ja makeutusjauheesta syntyi jotain lettujen kaltaista. Päälle pakastealtaan mansikkapyrettä.

Tositavaralle letut kyllä valitettavasti hävisivät 10-0. Rakenne ei kestänyt kääntelyä ja rahkan maku puski päälle, vaikka kuinka kaatoi tuota mansikkamurskaa lisää. Jos meinaa olla karppaaja loppuikänsä, niin kai kaikkeen surkeuteen ennenpitkää sopeutuu, mutta muutoin avoid, avoid.

Tänään onkin elokuun viimeinen, joten huomenna syön pizzaa ja paistan oikeita lettuja, saatana! \o/ Parin päivän päästä laitan loppufiilikset.

EDIT: Itse asiassa kellohan on jo yli puolenyön, eli periaatteessa karppaus loppui nyt tähän. Voisi vetää ramadanit ja sikailla läpi yön hiilarien parissa, mutta eihän täällä tietenkään ole muuta kuin keräkaalia ja jotain siemeniä :( Karppaus on perseestä.