Valtameret haihduttava törmäys!

Kävin tässä jokin aika sitten astrobiologian kurssin, jossa käsiteltiin elämän synnyn mysteereitä. Kiehtovimmat hetket liittyivät kuitenkin elämän tuhoon, etenkin jos se tapahtuu valtameret haihduttavan törmäyksen seurauksena. Tähtitieteilijät saavat ilmeisesti suurta hupia erikokoisten asteroiditörmäysten seurausten laskemisesta ja sellaisen about 500km kokoisen järkäleen on huomattu tuottavan aivan erityisen hienoa dramatiikkaa. Pienillä sosiologisilla arvailuilla maustettuna tarina kulkisi jokseenkin näin:

Kuten kaikki R. Emmerichin paskoja katastrofileffoja nähneet tietävät, hallitukset salaavat aluksi koko lähestyvän asteroidin olemassaolon ja siirtyvät kiistämis- ja mustamaalauslinjalle, kun harrastelijat ympäri maailmaa alkavat havaita uuden valopisteen ja tekevät päätelmiä sen suunnasta. Aloitetaan massiivisia salaisia rakennushankkeita tärkeimpien ihmisten pelastamiseksi. Syvälle vuorten juuriin kairataan valtavia kääpiökaivantoja. Pikkuhiljaa salailut alkavat kasaantua: Media ihmettelee valtioiden budjettien mustia aukkoja ja Youtubessa leviää videoita kovin samanoloisista korkean turvatason rakennushankkeista ympäri maailmaa.

Asteroidi on sen verran iso, että se alkaa näkyä paljaalla silmällä jo pari vuotta ennen laskettua aikaa. Tässä vaiheessa kun vaaniva tuho alkaa käydä liian ilmeiseksi, pitävät Nasan edustajat viimeisen tiedotustilaisuutensa: Iso asteroidi on törmäyskurssilla ja kohta koittaa kusiset paikat. Viikko tästä eteenpäin, niin jokainen maailman sivistysvaltio on joko romahtanut anarkiaan, tai muuttunut kylmäksi poliisivaltioksi. Ainoa keino pitää virallisen vallan taholta järjestystä yllä on luvata tarpeeksi monelle poliisille/sotilaalle perheineen paikka vuortenalaisissa suojissa. Ennen pitkää nämäkin järjestelyt päättyvät, kun ihmiskunnan varakkaimmat ja sulavarepliikkisimmät yksilöt turvamiehineen ja perheineen siirtyvät suojiin ja sulkevat ovet. Sivistyksen kymmentuhatvuotinen kehitys päättyy rikollisjengien ja sosiopaattisten miesten lyhyeen kulta-aikaan. Maailmasta tulee heidän väkivaltainen temmellyskenttänsä ja täysjärkiset lähinnä toivovat lopullisen tuhon tulevan nopeasti.

Ja sieltähän se tuho lopulta saapuu. Tässä vaiheessa Suomessa ovat jo hyvän aikaa sitten kokoomusporvarit marssineet Niinistön perässä parijonossa Lappiin salaa rakennettuun massiiviseen maanalaiseen bunkkeriin. Viihdykkeeksi he ovat ottaneet mukaan myös mm. Anna Abreun, sekä missifinalistit viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Vähänpä he tietävät, että asteroidi on päättänyt iskeä juuri tänne Pohjolan perukoille. Kivikappaleen varjo peittää Helsingin kadut ja väki lausuu viimeiset sanansa. Maapallon ilmakehä ei kooltaan Helsingin rannoilta Kokkolaan asti yltävää asteroidia juuri hidasta, vaan se iskeytyy vakaata 15 kilometrin sekuntivauhtia vasten Suomen peruskalliota.

Suunnilleen kaikki mikä ennen oli Suomea, romahtaa iskun muodostamaan 1500km läpimittaiseen kraateriin samalla kun 13 richterin maanjäristys lähtee tervehtimään naapurivaltioita. Kivenmurikka ei suinkaan jää piinaamaan vain suomalaisia, vaan jo pelkkä törmäyksen paineaalto tuhoaa vahvimpiakin ihmisten rakenteita syvälle Eurooppaan ja puut lakoavat läpi Siperian. Tämä tuho on kuitenkin pientä siihen verrattuna mitä on tulossa: Törmäys nostattaa ilmaan mielettömän määrän kiveä kivihöyrynä ja tulikuumina kivipisaroina, mistä osa sinkoaa avaruuteen, mutta osa jää ilmaan ja muodostaa parin päivän kuluessa koko Maan peittävän 2000 -asteisen kivihöyrykehän. Oma rakas ilmakehämme palaa hetkessä sen tieltä.

Maan pinnalla suunnilleen kaikki mikä voi palaa syttyy tuleen ja palaa poroksi hirvittävässä kuumuudessa. Valtamerten pinta alkaa kiehua ja vettä rupeaa höyrystymään kiihtyvään tahtiin. Seuraavan kuukauden ajan maanpinnan 3000 asteiseen infernoon sataa kiveä useiden metrien kerros päivässä. Maa sulaa kymmenisen metrin syvyydeltä ja steriloituu totaalisesti 800 metrin syvyydeltä. Sitä ylempänä ei sitkeinkään arkkieliö kestä, vaan kaikki kuolee. Moni vuorten ja maan alle rakennettu väestönsuoja on liian lähellä tätä grillijuhlaa ja ihmiset paistuvat kuin uunissa.

Kun viimeisetkin kivet ovat parin kuukauden päästä pudonneet ja pahin myllerrys on ohi, alkaa tuskallinen odotus. Ihmiskunnan viimeisille eloonjääneille syvällä maan sisässä saattaa aika käydä pitkäksi. Kuuman vesihöyryn muodostama kaasukehä jatkaa maan polttamista ja merien hörystämistä seuraavat 900 vuotta, kunnes kaasukehän pinta viimein saavutaa kastepisteen. Tämän jälkeen se aloittaa hitaan jäähtymisen säteilemällä lämpöään avaruuteen.

Kun 900 vuoden ihmeselviämisen jälkeen porat pistetään käyntiin ja kaikki Snoop Doggin tuhannet jälkeläiset kaivautuvat ylös Hollywoodin kukkuloiden alaisesta turvaluolastaan, kohtaa heitä melko lohduton maisema. Koko Maan peittää kivettynyt laavapinta, jossa ei ole mikrobin mikrobia pitämässä yllä minkäänlaista biologiaa. Kaikki näkyvät merkit entisestä ihmisten maailmasta ovat kadonneet. Ensimmäinen ulostulija kommentoi masentuneena: ”paska sää”. Meteorologeilla on helppoa, sillä koko maailmassa sataa, eikä se lopu aivan heti. Seuraavaan poutapäivään on aikaa vielä 2000 vuotta.

Ehkäpä luolissa selviäminen on vain toiveajattelua, eikä ihmiskunnalla todellisuudessa olisi mitään mahdollisuuksia selviytyä. Elämä kuitenkin jatkuu. Meren syvänteissä ja syvissä maansisäisissä onkaloissa ei juuri ole muun maailman menosta piitattu ja pikkuhiljaa eliöt valtaavat tyhjäksi jääneitä alueita ja levittävät biosfäärin jälleen globaaliksi – jos ehtivät. Arvellaan, että Aurinko pysyy tarpeeksi viileänä ylläpitämään elämää Maassa enää suunnilleen 900 miljoonaa vuotta, mikä elämän historian alkupäässä ei ole kovinkaan pitkä aika. Uutta älyllistä lajia tänne tuskin enää ehtisi kehittyä. Paska homma, mutta minkäs teet.

Tämän luokan törmäystä ei onneksi varmaan ihan heti ole tulossa. Näitä arvioidaan sattuneen Maan historiassa vain yhdestä kuuteen. Paljon pienempikin murikka tietysti riittäisi lopettamaan ihmisten ilonpidon, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tänne vielä tipahtaa ja milloin.

Tosi hieno ja piristävä animaatio törmäyksestä:
(kantsii katsoa pienessä koossa kun laatu on mitä on)
(ja kantsii välillä kelata, se on oikeastaan aika hiton tylsä) 

Snadia skarppausta

Törmäsin Hesarissa hiljattain ensi kertaa uuteen sanaan, joka antoi heti negatiivisia viboja ja on ilmeisesti ollut kuuma termi jo pidempään: Karppaaminen. Joku ravintoguru on onnistunut popularisoimaan hiilariruokien kehnot ravintoarvot ja nyt possua ollaan kantamassa teuraalle ennätystahtiin. On näemmä ihan buumi menossa. Valveutunut väki välttää siis paremman elämän toivossa leipää, pastaa, riisiä, perunaa, karkkia ym. korkean hiilihydraattiarvon tuotteita. Proteiini on päivän sana ja lihaveitsi heiluu.

Nopeasti kävi ilmi, että kyse on lähinnä keski-ikäisen työväestön villityksestä. Samaisesta väestöryhmästä todetaan hauskasti samassa lehdessä, että he eivät nykyään juuri liiku. Eli vaikka aiheen ympärillä on peloteltu hiilarien jopa hengenvaarallisilla vaikutuksilla, niin buumin taustalla taitaa jossain määrin olla taas uusi ihmedieettien kaltainen ikäkriisiläisten haihattelu: kehon huolto koetaan välttämättömäksi, mutta vaivannäkö ja varsinkin fyysinen ponnistelu ovat vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella. Gurujen niksit imuroivat hysteerisiä seuraajia, jotka sitten pohtivat että ”Hoidanpa tämän nyt sentään tunnollisesti, niin ei haittaa vaikkei ole aikaa muulle” ja huutelevat kylillä ”Kai SINÄ olet jo kuullut näistä uusista vaaroista? MINÄ ainakin pidän huolta itsestäni!”.

Minähän en ole ravintoekspertti, mutta jotenkin on sellainen kutina, että jos ihminen liikkuu tarpeeksi, niin hän myös onnistuu syömään perunaa ja pysymään silti hengissä. Ja toisaalta jos hän on käynyt viimeksi lenkillä 20 vuotta sitten, niin tuskinpa hänen verenpaineensa pelastuu vaihtamalla porkkanat Kabanossiin. I'm just saying..

Karppaaja on kuin larppaaja (hehheh), joka itse näkee toiminnan hurjan kiehtovana ja saattaa suhtautua siihen aivan tosissaan, mutta ulkopuolisen silmin taas pelkkä hernepussien heittely näyttää vain hölmöltä. Eihän ole mikään uusi juttu, että pääosin hiilareita sisältävä ruoka on pidemmän päälle enemmän haitaksi kuin hyödyksi, mutta onko totaalikieltäytymisessäkään taas mitään järkeä? Ei hiivaleipää tarvitse syödä – alakerran Alepasta saa ruisleipää. Sieltä löytyy myös tummaa makaronia ja täysjyväriisiä. Näiden ravintoarvot on jo aivan erilaiset ja veikkaisin, että leijonanosa gurujen visioimista kauhuista voitaisiin välttää jo tällaisilla melkein huomaamattomilla muutoksilla. Tätä voisi kutsua vaikka semi-karppaukseksi, eli lyhyemmin... skarppaukseksi! Voi olla, että pieni skarppaaminen onkin välillä ihan paikallaan.

Hesarin artikkeli.