Tai no ei sentään! ...paitsi melkein. Kesäkuun kääntyminen heinäkuuksi on kuin pyöreitä vuosia täyttävän ikäkriisi: aiempi mukava chillailu näyttäytyykin pelkkänä saamattomuutena ja yhtäkkiä tarttis saada aikaan jotain. Jotain mitä muistella sitten vanhana marraskuun loskahelvetissä.
This calls for an epic road trip!
Puhetta on ollut mm. lapinreissusta, mutta koska taannoisen Helsinki-Oulu -matkankin aikana ajonäkymät vaihtuivat tasan yhden kerran (Kehä I:n jälkeen alkoi metsä), niin 1500km ajelu pohjoiseen ei hurjasti inspaa.
Juuri tuolla ajomatkalla Ouluun sattui tylsien maisemien keskellä kuitenkin yksi loistava tapaus, kun satuttiin vilkaisemaan navigaattoria juuri oikealla hetkellä:
Jälkeenpäin jäi ehkä vähän harmittamaan, ettei tullut koskaan jäätyä visiitille tuohon mielenkiintoiseen paikkaan.
Tein vähän tutkimusta ja selvisi, että Suomessa on itse asiassa vaikka kuinka paljon näitä jänniä matkakohteita.
Monille ovat nimestä tuttuja esim. Turun Pallivaha, sekä Vittula/Vittulanjänkä Ruotsin rajalla. Kartalta löytyy teemaa jatkaen myös esim. Vittujärvi, Vitunrenkkumalampi, Tissinpohja, Tissisaaret, sekä vaikka kuinka monta Vittulampea.
Suomi on tasa-arvoinen maa, joten täältä löytyvät myös mm. Kyrpäkorpi, Kyrpäsaari, Kivesjärvi ja Mulkkujärvi. Kainuusta löytyvät sekä Ala- ja Ylä-Mulkun saaret, että jo varsin ymmärrettävästi nimetty Kiimavaaran kylä. Isomulkku ja Keskimulkku taas komeilevat Oulujärvellä. Pikkumulkuksi ei ilmeisesti kukaan ole kehdannut saartaan nimetä.
Sinänsä nämä ihmisen hedelmällisyyttä ja/tai puutostilaa korostavat nimet ovat ihan ymmärrettäviä, mutta Hevonvittu ja Hevonperse Kuusamossa, sekä Koirankyrpäoja Sallassa ovat jo vähän epäilyttäviä.
Käymään ei myöskään houkuttele Homeperseensuo Haminassa, Iso-Paskaletto Iissä, Peräsuolijoki Tervolassa, Kusipää Muoniossa, eikä Persehuokonen Ylikiimingissä. Annamarinhaara taas voisi olla palkitseva käyntikohde, mikäli Savoon päin sattuu.
Palatakseni kuitenkin takaisin ajatukseen road tripistä, huomasin Suomi-neidon häpäistyn lantion alapuolelta löytyvän parikin nimistökeskittymää, jotka suorastaan kerjäävät bongaamaan itseään.
Väliltä Helsinki-Pori löytyy ensin seksuaaliterapeuttien kultakaivos Urjala, jossa voi törmätä sekä Kiimankulmaan, että Puuttenperään. Seuraavaksi taas tulee vastaan Ulvila, jossa voi tutustua idylliseen Suoliston kylään ja kartanoon, sekä nauttia Tussukosken helmeilevästä virrasta.
Porista voisi koukata Vaasan kautta itään Keski-Suomen hiljaisille erämaille. Asutus alkaa hiljalleen harvenemaan ja taivas synkkenemään, kunnes päästään Kyyjärventietä Nälkämäen ohi ja viimein perille Kuoleman kylään. En usko, että voi sanoa eläneensä ennen kuin on kokenut Kuoleman.
Tästä matka jatkuu (jos jatkuu) etelämmäs kohti Suomen persettä. Monet hahmottavat sen sijoittuvan jonnekin päin Pohjanlahden rannikkoa Suomi-neidon hameen alkuun, tai sitten muuten vaan Turkuun. Todellisuudessa se kuitenkin sijaitsee Pieksämäellä. Sen lähistöltä nimittäin löytyy sekä Persevuori, Perselampi, että Perselahti.
Mökkimatkoilla on mukava pysähtyä Heinolaan eväsostoksille, ja nytkin se osuu sopivasti kotimatkan varteen. Samalla voi käydä tsekkaamassa miltä se Tissinpohja oikein näyttää.
Näin ensi alkuun olen kuitenkin kohta lähdössä mökille Saarijärvelle. Matkailijoilla on alueella mahdollisuus käydä tutustumassa kovassa kalastuskäytössä olevaan Horo-järveen, sekä vähemmän käytettyyn Pieneen Horoon.
Paikalliset ovat ilmeisesti nousseet jossain vaiheessa vastarintaan vesistöjensä nimeäjää vastaan, kun näiden järvien viereinen lampi ei olekaan esim. Pirihuora, vaan sille on ilmeisen väännön jälkeen annettu nimeksi Onpahanvaanlampi.
Jepjep.
 |
| Tällainen turistimagneetti Saarijärveltä löytyikin jo aiemmin. |
