Helsinki the Design Capital

Unelma-teoksen innoittamana kävin vähän katsastamassa Helsingin muuta patsas/veistos/moderni mindfuck -tarjontaa. Aloitin matkan Töölönlahden toiselta puolen, josta näitä tunnetusti paljon löytyy.

Ensinnäkin Töölön kirjaston edessä on merkillinen kivinen veistos kahdesta ihmishahmosta. Patsas muistuttaa hienosti antiikin klassisia marmoripatsaita - joskin työstä on vielä n. 90% tekemättä ja materiaalikin on ehkä astetta pliisumpaa.

"Työn orjat"

Mikäli tässä on pyritty moderniin tulkintaan, niin se periaatteessa toimii: Huomaa roskiksen esteettinen sijoittelu ja se kuinka auliisti patsas on asetettu ottamaan vastaan puista tippuva ruskea shaiba. Huomaa myös hahmojen formulakuskimainen asento. Konnotaatioita roskakuskeihin ja Etu-Töölöläiseen elintasoon? Ei? Höm.

Seuraavaksi spottasin läheisen hotellin edestä kasan metalliputkia, joista otin muuten vaan kuvan siinä ohimennessä:

"Rakennusteline"

Sinänsä ihan käytännöllinen idea kasata rakennustelineiden osat lähistölle valmiiksi seuraavaa julkisivuremonttia varten, mutta en aivan ymmärrä miksi nuo tuulessa pyörivät levyt on pitänyt jättää sinne sisään. Häikäisevät silmiä ihan helvetisti auringon osuessa niihin. Ehkä sisällä säästetään valaistuksessa.

Hesperian puistossa taas on seuraavanlainen mielenkiintoinen tilataideteos. Tätä oikeastaan arvostan, koska niin pienillä (tai onhan tuossa useampi metri) ja yksinkertaisilla ratkaisuilla on kyetty tekemään varsin perinteistä esittävää taidetta, joka ei jätä tilaa tulkinnoille.

"Koskaan en naisen edessä polvistu - paitsi takaapäin"

Musiikkitalon uuteen kalateokseen sen sijaan on panostettu vähän enemmän - ainakin hauen pään osalta:

"F U"

Herää kysymys: miksei loppuakin hauesta ole tehty yhtä koristeellisesti, vaan se on jätetty näyttämään lähinnä massiiviselta kumihanskan keskisormelta? Ehkä siksi että hauen kyljessä ei oikeastikaan ole kuin tasaista suomupintaa? Well I got news for you, ei se pääkään varsinaisesti mitään kiinalaista festivaalilohikäärmettä muistuta:

Ei mutta ahaa! Kyseessä on taiteilijan näkemys. Taiteilija haluaa kenties kertoa valinnoillaan jotakin. Onneksi minä tiedän mitä taiteilija tahtoo kertoa, joten voin laittaa sen tähän, olkaa hyvä:

"Jätin fisun viimeistelyn pelkkään päähän, koska en viitsinyt tehdä enempää. Sen sijaan käytin jäljellä olleen ajan ja materiaalin viereiseen epämääräiseen evistä ja halkopinoista koostuvaan kasaan koska fuck you, that's why. Palkkiota odotellessa."

- Taiteilija

No niin, sitten meillä on Pikkuparlamentin edustalla paraatipaikalla oleva moderni huikeus, ns. sekopäähärdelli, joka koostuu cnc-sorvilla jyrsityistä paloista, jotka on liitetty randomisti yhteen. Huomaa taas hieno roskiksen sijoittelu.

"CNC-harkkatyö"

Periaatteessa ihan miellyttävän näköinen teos, mutta paikan huomioon ottaen melkoisen mitäänsanomaton. Vertailun vuoksi esim. Berliinistä löytyy satunnaisesta liikenneympyrästä tämmöinen:

Tietysti makuasia mistä tykkää.

Kaikki seudun patsaat eivät kuitenkaan ole moderneja viritelmiä. Eduskuntatalon lähistöltä löytää tunnetusti paljon tylsän geneerisiä patsaita vanhoista presidenteistä, joissa poseerataan lakikirjan kanssa tms. roskaa.

Valopilkkuna on Kyösti, joka jäkittää massiivisine viiksineen vakaasti suomalaisten asialla:

"Kyösti Kallio"

Tai ei oikeastaan suomalaisten asialla, vaan Maan kolonisaatiota suunnittelevien alieneiden. Check those eyes!

Hello? Black oil? Anyone?

Okei... ehem.

Anyway, oma suosikkini presidenttien patsaista on ehdottomasti J.K. Paasikiven patsas. Tämän tekijällä on täytynyt olla niitä kuuluisia ballseja. Aivan älyttömän kekseliäs:

"Kivipaasi"

Megaluokan cojonesit on ollut myös sillä sankarilla, joka suunnitteli Kalliossa sijaitsevan muistomerkin sodanajan naisten kunniaksi. Taiteilija itse sanoi teoksen esittävän katkennutta kaarta. Hehheh, joo sehän se.

"Sodanajan naisten kunniaksi"

Mielenkiintoisia teoksia löytää myös keskustan ulkopuolelta lähiöistä, joihin ei ole varaa kustantaa 80 tuhannen euron pleksikuumailmapalloja. Tämän Myllypuron metroaseman edustalta löytyvän taideteoksen julkistus oli varmasti suuri päivä Myllikälle, taiteelle ja kenties koko ihmiskunnalle:

"Ihmiskunnan tähtihetki"

Onneksi olkoon Myllypuro.

Ettei menisi pelkäksi ruikutukseksi, niin laitan tähän loppuun vielä oikeasti huikean hienon patsaan, joka löytyy Kluuvista Porthanian edestä:

En tiedä vieläkään missä vaiheessa se on tuohon penkille ilmestynyt, mutta tänä syksynä ihmettelin sitä useampana päivänä ja oletin sen olevan patsaaksi pukeutunut mies, joka odottelee rahaa. Sitten kun se oli viettänyt paikallaan useamman sateen ja nenästä oli lohjennut pala, niin aloin epäillä kyseessä olevan oikea patsas.

Kerrassaan loistava! Respectit niille jotka tästä ovat vastuussa, enemmän kulmilla hengailevia patsaita Helsinkiin!

 

Tragedia Kolmannella linjalla

Kallioon ilmaantui jokin aika sitten rakennelma, joka ainakin parturini mukaan on saanut asukkaat vähän kuumenemaan.

Taideteokseksi luonnehditun kyhäelmän nimi on "Unelma" ja se maksoi hulppeat 80000€:

Tällaisia hauskoja mietteitä muunmuassa oli Hesarin kommenttipalstalla aiheen tiimoilta:

"Nykytaide on paskaa!!! Kaikki tuet taitelijoilta pois."

"Olen kauhulla seurannut tämän "taideteoksen" kehitystä. Ensin epäilin siitä tulevan Linnanmäen mainoshyrrä..."

"Siirtäkää höskä torin laidalle tai ympyrätalon taakse tilapäisesti, myös Ämmässuota voisi elävöittää värikkäällä 'taideteoksella'."

"Leikkipuistossa tai marketin parkkipaikalla se voisi olla jopa kaunistava tekijä."

 Ja sitten taas toisaalta:

"Mikä sitten kelpaa niille joille on vaikea sulattaa väriläiskää? Viinakauppa jossa myydään aseita ja muodoltaan kuutio joka on betonista?"

Myönnetään että kuulun itse tähän paikalliseen barbaarijoukkoon, joka näkisi tämän tilalla mieluummin vaikka jalkajousia myyvän Alkon. Sinänsä on ihan jees, että betonihelvetin keskelle saadaan väriä, mutta ei se ole mikään itseisarvo, mikä oikeuttaa minkä tahansa sekohärdellin rakentamisen paikkaan, jonka ohi toiset joutuvat kävelemään joka päivä. Murr.

Jos aiemmat kuvat eivät vakuuttaneet höskän epäesteettisyydestä, niin tässä on zuumausta sen pleksejä tukeviin vaijereihin. Silmät itkee verta.

 

Kenties järkyttävintä tässä farssissa on se, että rotiskon tieltä siivottiin kaikki ympäristön tägit ja muut seinäkirjoitukset, joiden joukossa oli myös legendaarinen, nopeasti kuin hädässä sutaistu "Nothing is real" -teksti. Seudun huomioiden sen alkuperästä ja kirjoittajan mielentilasta saattoi keksiä loputtomasti toinen toistaan villimpiä teorioita.

Se  oli taidetta. Ei tämä väkisin kyhätty pleksikasa. Sen  tekijä luultavasti oli paikallinen kulkija. Tämän tekijä asuu Turussa.

Niin.
 

Olympic skill lvl: Asian

Olympialaisia on aina hauska tsiigailla, vaikka kotimaan edustajat kuuluvatkin ilmeisesti siihen porukkaan, joka on lähtenyt kisoihin aikomuksenaan menestymisen sijasta lähinnä harjoittaa haureutta olympiakylän nurmella.

Normaalisti en urheilua katso oikeastaan ollenkaan, mitä nyt Suomen ratkaisumatsit lätkän mm-kisoissa. Kai olympialaisissa on vaan jotain sellaista suureellisuutta ja glooriaa, mikä jaksa viehättää neljän vuoden väliajoin. Onhan se siistiä: kaikkialta maailmasta Syyriaa ja Pohjois-Koreaa myöten tulee kauhea kasa väkeä kisailemaan ja pitämään hauskaa. Kaukana ovat talouskriisit ja sisällissodat yms. bee ässät.

Bart & Lisa? Hyihyi.

Kisoissa on jo ollut hurmiollisia hetkiä, kuten ylimielisten jenkkiuimarien kokemat nöyryytykset ranskalaisten käsissä ja suomalaisen purjehtijan ylivoimainen johto, joka päättyi veneen kaatamiseen ympäri. Niin suomalaista, niin suomalaista.

Paras viihde tulee kuitenkin lähes poikkeuksetta aasialaisilta.

Ensinnäkin on Japani, joka tunnetusti on outoilun ja äärimmäisyyksien maa. Harakireistä kamikazeihin, hikikomoreista lonkeropornoon... Tämä arvaamaton maine oli mitä ilmeisimmin hyödyksi judon karsinnassa, jossa Japanin Masashi Ebinuma meinasi hävitä vastustajalleen tuomaripäätöksellä. Tasatilanteessa tuomarit olivat äänestäneet vastustajan voittajaksi äänin 1-2. Valtavassa hallissa alkoi välittömästi all-out JAPANESE RAGE, joka ajoi kauhistuneen tuomariston kokoontumaan pikaisesti uudelleen ja äänestämään japanilaisen voittajaksi yksimielisesti 3-0. Parempi olla ottamatta riskejä.

 

Sitten on tietysti Pohjois-Korea. Painonnostaja Om Yun-Choi nosti viidentenä ihmisenä maailmassa kolme kertaa oman painonsa verran rautaa suorille käsille ja voitti kultaa kirkkaasti. Miehen tunnelmat kisan jälkeen: "Olen todella iloinen ja kiitän Suurta johtajaa, joka antoi minulle voimaa nostaa nämä painot. Uskon, että Kim Jong-Il antoi minulle tämän ennätyksen ja kaikki muutkin urani saavutukset".

Taannoisesta uutisoinnista meinasi saada sellaisen kuvan, ettei keltään pohjois-korealaiselta jäisi huomaamatta suuren johtajan vaihtuminen, mutta ehkä Yun-Choilta livahti uutinen ohi siinä ahkeran doup..treenauksen lomassa.

Entäs sitten Kiina. Muutkin kuin kiinalaiset ovat pikkuhiljaa alkaneet epäillä maan olevan seuraava supervalta, ja siksi voimaa pitää osoittaa myös urheilukentillä. Ryssiminen olisi suuri häpeä koko  puolueelle  kansalle.

Pahat kielet ovat jo pitkään laulaneet hormonipiikeistä ja lasten pakkotreeneistä, mutta uimari Ye Shiven vei koko sirkuksen aivan uudelle tasolle: 16v teinitytön raivoisa loppukiri 400 metrin sekauinnissa pesi vastaavan matkan miesten kärkinimet. Viimeisellä altaanmitalla olisivat jääneet taakse niin Phelps, kuin Lochtekin.

Tai ehkei kyse ole dopingista. Ehkä aasialaiset vain yksinkertaisesti ovat parempia kaikessa, kuten nöyryytetty Suomi-neitokin on saanut karvaasti tuta: Samsung on kännyköiden ykkönen... Shanghai, Taiwan, Hong Kong, Singapore ja Etelä-Korea ovat kaikki pikkuhiljaa jättämässä Suomen taakseen pyhissä PISA-tutkimuksissa...

I shall rest my case with Im Dong-Hyun. Tämä etelä-korealainen jousiampuja kävi rikkomassa (itse tekemänsä) maailmanennätyksen jo kisojen avajaispäivän karsinnoissa. Luonnollisesti tyypin odotetaan dominoivan ammuntoja aina olympiakultaan asti. Miehen sokeutta ei Aasiassa varmaan pidetä erityisen merkittävänä hidasteena ammuntaharrastukselle, mutta tällaista yksinkertaista eurooppalaista vähän hämää kuinka Dong pystyy lataamaan kymppejä tauluun, jos näkee edessään pelkkää sekavaa värimassaa. Ding! said Dong.

Only in Asia.

 

Tripping down the C**t Rapids to a silent Death

Kovin on pimeä taas Helsingin yö. Lapissakin sataa lunta ja kesä oli jotakuinkin siinä.

Tai no ei sentään! ...paitsi melkein. Kesäkuun kääntyminen heinäkuuksi on kuin pyöreitä vuosia täyttävän ikäkriisi: aiempi mukava chillailu näyttäytyykin pelkkänä saamattomuutena ja yhtäkkiä tarttis saada aikaan jotain. Jotain mitä muistella sitten vanhana marraskuun loskahelvetissä.

This calls for an epic road trip!

Puhetta on ollut mm. lapinreissusta, mutta koska taannoisen Helsinki-Oulu -matkankin aikana ajonäkymät vaihtuivat tasan yhden kerran (Kehä I:n jälkeen alkoi metsä), niin 1500km ajelu pohjoiseen ei hurjasti inspaa.

Juuri tuolla ajomatkalla Ouluun sattui tylsien maisemien keskellä kuitenkin yksi loistava tapaus, kun satuttiin vilkaisemaan navigaattoria juuri oikealla hetkellä:

Jälkeenpäin jäi ehkä vähän harmittamaan, ettei tullut koskaan jäätyä visiitille tuohon mielenkiintoiseen paikkaan.

Tein vähän tutkimusta ja selvisi, että Suomessa on itse asiassa vaikka kuinka paljon näitä jänniä matkakohteita.

Monille ovat nimestä tuttuja esim. Turun Pallivaha, sekä Vittula/Vittulanjänkä Ruotsin rajalla. Kartalta löytyy teemaa jatkaen myös esim. Vittujärvi, Vitunrenkkumalampi, Tissinpohja, Tissisaaret, sekä vaikka kuinka monta Vittulampea.

Suomi on tasa-arvoinen maa, joten täältä löytyvät myös mm. Kyrpäkorpi, Kyrpäsaari, Kivesjärvi ja Mulkkujärvi. Kainuusta löytyvät sekä Ala- ja Ylä-Mulkun saaret, että jo varsin ymmärrettävästi nimetty Kiimavaaran kylä. Isomulkku ja Keskimulkku taas komeilevat Oulujärvellä. Pikkumulkuksi ei ilmeisesti kukaan ole kehdannut saartaan nimetä.

Sinänsä nämä ihmisen hedelmällisyyttä ja/tai puutostilaa korostavat nimet ovat ihan ymmärrettäviä, mutta Hevonvittu ja Hevonperse Kuusamossa, sekä Koirankyrpäoja Sallassa ovat jo vähän epäilyttäviä.

Käymään ei myöskään houkuttele Homeperseensuo Haminassa, Iso-Paskaletto Iissä, Peräsuolijoki Tervolassa, Kusipää Muoniossa, eikä Persehuokonen Ylikiimingissä. Annamarinhaara taas voisi olla palkitseva käyntikohde, mikäli Savoon päin sattuu.

Palatakseni kuitenkin takaisin ajatukseen road tripistä, huomasin Suomi-neidon häpäistyn lantion alapuolelta löytyvän parikin nimistökeskittymää, jotka suorastaan kerjäävät bongaamaan itseään.

Väliltä Helsinki-Pori löytyy ensin seksuaaliterapeuttien kultakaivos Urjala, jossa voi törmätä sekä Kiimankulmaan, että Puuttenperään. Seuraavaksi taas tulee vastaan Ulvila, jossa voi tutustua idylliseen Suoliston kylään ja kartanoon, sekä nauttia Tussukosken helmeilevästä virrasta.

Porista voisi koukata Vaasan kautta itään Keski-Suomen hiljaisille erämaille. Asutus alkaa hiljalleen harvenemaan ja taivas synkkenemään, kunnes päästään Kyyjärventietä Nälkämäen ohi ja viimein perille Kuoleman kylään. En usko, että voi sanoa eläneensä ennen kuin on kokenut Kuoleman.

Tästä matka jatkuu (jos jatkuu) etelämmäs kohti Suomen persettä. Monet hahmottavat sen sijoittuvan jonnekin päin Pohjanlahden rannikkoa Suomi-neidon hameen alkuun, tai sitten muuten vaan Turkuun. Todellisuudessa se kuitenkin sijaitsee Pieksämäellä. Sen lähistöltä nimittäin löytyy sekä Persevuori, Perselampi, että Perselahti.

Mökkimatkoilla on mukava pysähtyä Heinolaan eväsostoksille, ja nytkin se osuu sopivasti kotimatkan varteen. Samalla voi käydä tsekkaamassa miltä se Tissinpohja oikein näyttää.

Näin ensi alkuun olen kuitenkin kohta lähdössä mökille Saarijärvelle. Matkailijoilla on alueella mahdollisuus käydä tutustumassa kovassa kalastuskäytössä olevaan Horo-järveen, sekä vähemmän käytettyyn Pieneen Horoon.

Paikalliset ovat ilmeisesti nousseet jossain vaiheessa vastarintaan vesistöjensä nimeäjää vastaan, kun näiden järvien viereinen lampi ei olekaan esim. Pirihuora, vaan sille on ilmeisen väännön jälkeen annettu nimeksi Onpahanvaanlampi.

Jepjep.

Tällainen turistimagneetti Saarijärveltä löytyikin jo aiemmin.

 

Kesätrendit 2012!

No niin, nyt kaikille trendejä metsästäville tytöille tiedoksi, että tämän kesän kuuminta hottia on ns. "six feet under"-look. Tämän voi todeta tyyli.com -sivustolta, jossa kertaalleen kuopattu mallityttö edustaa vetreänä uutta tyyliä:

tyyli.com

Onpas siinä kuuma misu! Suosittelen! Vastaavan lookin saavuttaminen tuskin on kuitenkaan helppoa, mutta joitakin neuvoja tulee mieleen.

Esim. Boris Karloff treenasi legendan mukaan 30-luvulla Frankensteinin rooliaan varten jättämällä unet vähiin ja ruokkimalla itsensä lähinnä raaoilla kananmunilla. Tulos oli ihan hyvä, joskin liioiteltu meikkaus hieman rikkoo efektiä (ks. kuva 2). Muistakaa naiset ettei kannata upottaa itseään meikkeihin.

Kuva 2

Jos Karloff-dieetti ei kuulosta tarpeeksi tehokkaalta kesäkuntoon pääsemiseksi, ja tuntuu että sinun juttusi on  pikemminkin olla hard-core, niin ratkaisu voi löytyä haitilaisesta kansantarustosta:

Täytyy hankkia paikallinen noita (bokor) annostelemaan hallusinoivat ja zombifioivat kemikaalit, jotka sitten kippaat kurkusta alas. Erinäisten rituaalien jälkeen kuukahdat maahan, sinut todetaan kuolleeksi ja toimitetaan arkussa mullan alle.

Mutta sinäpä et olekaan oikeasti kuollut. Kidut tajuttomana arkussasi, ja ennen kuin hapenpuute pääsee syrjäyttämään toivotut aivovauriot totaalisella kuolemalla, saapuu bokor kaivamaan sinut ylös. Työn tuloksena sinusta on tullut juuri sopivan aivoton ja kalpea (plus ehkä hieman homeinen) kohdataksesi kaupungin kesän trendikkäänä. Onneksi olkoon.

Siinä onnellisessa tapauksessa, että olet sattunut aloittamaan kokaiinin käytön jo hyvissä ajoin ja ennakoiden, niin tästä trendikkyyden tavoittelusta tulee aivan naurettavan helppoa (olettaen että rahat eivät lopu). Käännät vain nupit kaakkoon ja järkkäät kokkelibileet kotonasi joka ikinen ilta. Viimeistään kesän loppupuolella alkaa luultavasti trendikkyys jo pilkottaa.

Tätä metodia on käyttänyt mm. supermalli Kate Moss, joka kyllä tietää mistä suunnasta muotimaailmassa kulloinkin tuulee:

  

Jännä kaupunki

Koska Mötley Crüen keikan piraattikatsomoon ei tarvittukaan istumisalusia, luin Puoli kaupunkia -lehden jälkeenpäin junassa. Onneksi näin, sillä siinä oli jännä artikkeli Helsingin kadunnimistä. Innostuin sen pohjalta myös googlettamaan kaupungin nimistöä.

Uudemmilla asuinalueilla on yleensä vain joku tietty teema, kuten Puksussa säveltäjät, jonka mukaan teitä nimetään, mutta välillä löytyy kuriositeetteja, joiden taustalta löytyy yleensä aina joku tarina. Esim. Tapaninvainiosta löytyy Papukaija Zagulan polku, joka on nimetty vuonna 1950 edesmenneen varakkaan leskirouva Multanovskajan lemmikin mukaan. Papukaija niitti naapurustossa kuuluisuutta handlaamalla perusviheltelyn lisäksi sekä kiroilun, että koiran käskyttämisen.

Malmin kuvalehti

Erityisesti keskustan vanhojen alueiden nimistölle löytyy kaikille taustansa, vaikka ne tapaavatkin kertoa enemmän historiasta kuin hauskoista pikkujutuista. Tosin esim. Tehtaankatu on saanut nimensä sen varteen kaavailluista tehtaista joita ei ikinä rakennettukaan.

Suomelle kiltti tsaari Aleksanteri I kieltäytyi jalosti 1800-luvun alussa kun Helsinki tarjosi hänelle nimikkokatua. Sen sijaan hän nimesi tarjotun kadun Unioninkaduksi ystävyyden merkiksi. Tämä ei kuitenkaan lannistanut nöyriä alamaisia, jotka odottivat Allun kuolemaa ja ristivät sen jälkeen yhden kaupungin pääkaduista Aleksanterinkaduksi.

Samaisen miehen lähisukulaisten mukaan on nimetty myös mm. Mikonkatu ja Liisankatu, mitä ei käännetyistä nimistä ehkä ihan heti tulisi ajatelleeksi.

Tsaarin suvun palvonta alkoi suunnilleen heti Venäjän valloitettua Suomen, mutta sen sijaan Ruotsin vallan aikaisia nimiä alettiin mehustella vähän jälkijunassa; 1900-luvun alussa. Jostain syystä tämä tribuutti päätettiin toteuttaa juuri Kallion nurkilla: Kustaa Vaasa, Fleming, Kaarle, Sture, Brahe, Torkel...

Kustaa olisi taatusti ylpeä.

Kallion nimistöön liittyy muutenkin kaikkea jännää. Erityisesti Hakaniemen ympäristössä on ollut monta hämmennyksen aihetta. Ensinnäkin, mikä edes on Hakaniemeä? Ilmeisesti sekä kaikki että ei mikään: Hakaniemellä ei ole rajoja, eikä mikään alue periaatteessa ole vain Hakaniemeä. Haka tarkoittaa laidunmaata, joten näillä nurkilla ovat joskus lehmät märehtineet. Sen sijaan Merihaan "haka" tulee kenties jostain muusta, koska sen paikalla on alunperin ollut ainoastaan Pannukakku-niminen saari.

Pitkänsillan pohjoispuolelta alkavan Siltasaaren nimi on toisinaan hämännyt, ja nyt kun otin asiasta selvää, niin saarihan sekin on tosiaan ollut. Nykyisen Hakaniemen torin paikalla on vellonut Töölönlahteen katkeamatta ulottuva salmi. Pitkänsillan nimikään ei tule legendaarisesta kuilusta Kallion duunarien ja Krunikan porvarien välillä, vaan se on ollut Siltasaaren kahdesta sillasta se pidempi. "Pikkusilta" johti saaresta pohjoiseen, nykyiselle Hämeentielle.

Dösäpysäkkien mainostauluissa on alkanut näkymään näitä "skannaa tämä puhelimellasi ja näe video/lataa ohjelma"-tyyppisiä juttuja. Ehkä joskus vielä panostetaan ja laitetaan katukyltteihin skannattavat tarrat, joiden kautta voisi nähdä mistä nimi on peräisin ja kokea palasen kaupunkihistoriaa. Jeee, jännnnäää!

 

Oodi Siikalatvan opettajille

Näin koulujen päättäjäisviikonloppuna on perinteiseen tapaan taas rankattu maan lukiot paremmuusjärjestykseen ylppäreiden arvosanojen perusteella.

Hesari hehkuttaa Ressun paluuta ylivertaisimmaksi ja telkkarissa yksi listan laatijoista pohti kuinka samat lukiot vaikuttavat olevan vuodesta toiseen parhaita, mitä nyt joku epämääräinen pikkukoulu Siikalatvalta mahtui tällä kertaa kärkikymmenikköön. Varmaan vahinko.

Lista näyttää kymmenen parhaan osalta seuraavalta. Pisteet ovat summia neljän pakollisen aineen tuloksista muutettuna numeromuotoon. Kokonaiseen listaan voi halutessaan tutustua tästä.

Vähän hämää miksi tämä sama teatteri jatkuu joka vuosi. Jos Ressuun pääsee sisään vain vajaan kympin keskiarvolla, niin olisihan se nyt perin merkillistä mikäli siellä ei laudatureita tahkottaisi. Paljon enemmänhän kertoisi se muuttaako lukio oppilaiden suoritusta yläasteeseen nähden.

Koska yo-todistuksissa on seitsemän pykälää, ne voi helposti muuttaa kouluarvosanoiksi. Ja vaikka ne eivät olekaan suoraan verrannollisia yläasteen keskiarvoihin, antaa vertailu silti ehkä osviittaa siitä mihin suuntaan kehitys on mennyt.

Tällaiselta lukioiden top10-lista näyttää kun neljän pakollisen aineen tulokset on muutettu kouluarvosanamuotoon ja keskiarvoiksi. Kymppi on L ja ysi on E.

Esim. Ressun kohdalla näistä kirjoittajista on aikoinaan päässyt kouluun sisään alimmillaan 9,38:n keskiarvolla, joten ehkä tulos ei nyt aivan shokki ole.
Laitetaanpa saman tien perään sulkuihin muidenkin lukioiden sisäänpääsyrajat tuolta vuodelta 2009, jolloin suurin osa näistä ylioppilaista on aloittanut opiskelunsa.

Ookei. Tässä tuleekin jo aika suuria eroja. Vaikka toinen onkin keskiarvo ja toinen alaraja, niin vähentämällä tuloksista sisäänpääsyraja saadaan jotain osviittaa siihen mitä lukion aikana on saatu aikaan. Nyt järjestys onkin tämän kymmenikön osalta jo aivan toinen:

Rispektiä Kulosaarelle ja Katedralskolanillekin, mutta koko listan suurin uutinen on varmasti Ressun sinänsä hyvän menestyksen sijaan se, että pienessä landelukiossa on melkein kuutosen puolella olevalla keskiarvorajalla tullut sisään porukka, josta on kolmessa vuodessa hiottu laudatureita tykittävä tehoryhmä. Sieltä kirjoitti vain 15 ylioppilasta, joten yksikin musta lammas olisi vetänyt keskiarvoa alas. Mitä helvettiä siellä on puuhattu? Onko alkuperäiset oppilaat korvattu geenimanipuloiduilla klooneilla vai alien-hybrideillä, that's what I wanna know.
 

Jänniä otsikoita

taloussanomat.fi

Kaikki otsikot erikseen mainuttua lukuunottamatta Hesarin sivuilta hs.fi

The moral of this story is: you can't trust the system: