Silmille laitettiin lämpökamera, joka mahdollisti heikon pimeässä näkemisen. Korville taustaäänet poistavat kuulokkeet. Astuin sysimustaan tunneliin ja arkimaailma sulkeutui oven mukana taakseni.
Seurasi vartin verran varovaista hortoilua pimeiden käytävien ja huoneiden läpi, joissa näkyi vain se mitä tekijät halusivat kulkijan näkevän. Asioita joita siellä ei oikeasti ollut.
Heikko lämpökamera näytti vain muutaman metrin eteenpäin ja seuraavaa ovea piti etsiä pimeydestä pelonsekaisin tuntein. Kaikki oli pelkkää sähisevää mustavalkoisuutta.
Myös kuuloaisti oli kaapattuna. Korvat peittävistä kuulokkeista kuului hyytävää taustaääntä, joka nosti kylmiä väreitä. Todellisia ääniä päästettiin tietoisuuteen vain tarkoin valittuina hetkinä, ja silloinkin liioiteltuina, valheellisina ääninä: Yllättäen oven avaus kuuluu luonnottoman kovaa. Käytävässä omat askeleet kaikuvat väkisin jättiläisen tömistelynä. Herää alkukantainen pelonsekainen tunne siitä, että minä en voi tietää keitä muita täällä on, mutta nyt he tietävät varmasti missä minä olen.
Tuntoaisti oli kaapattuna vain hetkellisesti käteni liukuessa hologrammituolin läpi. Aavemaiselta näyttävän pöydän todellisen pintaliinan materiaali palautti kuitenkin tunnusteltuna todellisuuteen. Maailma on edelleen totta.
En kerro tarkemmin mitä kaikkea siellä pimeässä näkee, sillä tämän kuun loppuun asti jokainen voi vielä käydä kokemassa sen itse. Kyseessä on Terike Haapojan teos Edge of the World, joka löytyy Amos Andersonin taidemuseosta Forumin takaa. Suosittelen käymään. Kokemus kustantaa vaivaiset 4€ opiskelijalta ja 8€ työn orjalta. Osoite ja aukioloajat.
Liikaa ei kannata hologrammeilta odottaa, sillä tekniikka on vielä lapsenkengissään. Surrealistisena ja klaustrofobisena kokemuksena paikka on kuitenkin vertaansa vailla.
Lisäksi teos antaa osviittaa siihen, mitä tulevaisuudessa voidaan kehittää. Huolellisilla kauhuelementeillä varustettuna vastaavanlainen paikka voisi olla TODELLA pelottava.
Ja sitten sinä päivänä kun astuu tulevaisuuden teknologialla varustettuun, kaiken tilan ympärillä kaappaavaan interaktiiviseen virtuaalitodellisuuteen, voi muistella seikkailuaan pimeässä ja miettiä, että tällaisesta kaikki alkoi.
Haluun virtuaalimuailmaan.
VastaaPoistaTarviin virtuaali vaimon.
Virtuaali koira, jota ei tarvii kusettaa.
Virtuaali mättöö, joka ei lihota.
Jätän virtuaali laskut maksamatta ja sit juon virtuaali bissee vitutukseen, ku ei oo virtuaali rahaa.
Feilaanko virtuaalimaailmassakin?
Jos ite joutuu koodaa virtuaali laiffisa ni meitsin maailma on bugeja täys. Virtuaalivaimoni on Tukiainen, Koira haukkuu virtuaali yöt, virtuaali mättö on vaan hesen safkoi ja virtuaali bisse on...alkoholitonta.
BJ out.
Viimein avautumisblogiani käytetään avautumiseen. Kiitos tästä.
VastaaPoista