Siihen loppui skarppaus

Koska ensimmäisessä postauksessani dissailin karppausta ja ihmettelin mitä järkeä koko touhussa on, niin on tietysti ollut vain ajan kysymys milloin sitä pitää ryhtyä itse kokeilemaan. Koska tässä kuussa ei ole parempaakaan tekemistä, niin aion kokeilla miltä tuntuu jättää perunat, pastat, riisit, jädet, karkit, leivät, sekä kaikki muu missä on merkittävästi hiilihydraatteja, enkä palaa niiden pariin kuin vasta syyskuussa.

Haluan itse nähdä onko kyseessä tosiaan vain keski-ikäisten haihattelu, vai voisiko leivätön elämä todella tuoda luvattua hyvää fiilistä ja elämäniloa. Koska minulla ei ole mitään varsinaista intressiä laihtua, niin en aio vetää touhua mihinkään Atkinsiin asti, vaan pysytellä vähähiilarisella ruokavaliolla siten, että lähinnä räikeimmät esimerkit, kuten nuo edellä mainitut, pysyvät poissa kokonaan. Vihanneksia aion syödä ja maitoa juoda.

Hra. Anonyymi otti jo tuolla ekassa postauksessa esille, että karppaus on ennen kaikkea laihdutusdieetti. Sitähän se onkin, mutta siinä ei ole koko totuus. Näyttää siltä, että vähähiilarisen ruokavalion sateenvarjon alle mahtuu sekä erilaisia laihdutusohjelmia, että elämäntapatyyppistä pysyvää ruokavaliomuutosta. Jälkimmäisen taustalla on ajatus hiilariruokien epäterveellisyydestä ja sopimattomuudesta ihmiselle. Dieettimeininki on rajumpaa ja tarkempaa meininkiä, jossa voidaan pyrkiä mm. johonkin ketoosiin.

Vasta uutisoiduissa kyselytutkimuksissa kävi ilmi, että 7% suomalaisista pyrkii välttämään kokonaan hiilihydraatteja ja 40% on tarkoituksella vähentänyt hiilarien syömistä. Koko 40% tuskin on kuuriluontoisella dieetillä, joten karppaukseen mahtuu myös laajempi ravintovalveutuneisuuden trendi, jonka noudattajat joko ovat oikeassa, tai sitten eivät. Karppauksen väitetään mm. pienentävän riskiä sydäntauteihin, diabetekseen ja moniin muihin kroonisiin sairauksiin aina skitsofreniaan (lolwut?) asti.

Ihmisen terveyden ympärillä pyörii paljon salaliittoteorioita ja onnenonkijoita, mutta who knows vaikka joku joskus sattuisikin oikeaan. Pääasia että tuntuu hyvältä. Osa entisistä diettaajista on keskusteluista päätellen päätynyt kuurinsa jälkeen jatkamaan vähähiilarista ruokavaliota elämäntapana, koska siitä tulee hyvä fiilis. Tämä on lähinnä se syy miksi touhua täytyy nyt kokeilla ja ottaa asiasta selvää. Tuleeko siitä hyvä fiilis? Vai rupeaako vain ottamaan päähän kun ei voi enää heittää pizzaa mikroon tai keittää kahdeksan minuutin makaroneja? I shall find out.

Koska en ole vielä saanut aikaiseksi ottaa tarkemmin selvää mitä kaikkea karpparit syövät, niin tämän päivän ateriaksi noukin kaupasta varman setin:

Tein pekonia paistaessani amatöörimäisen virheen kaatamalla pannulle kunnon tilkan öljyä pekoneita liukastamaan (jos nyt vaikka olisi sattunut olemaan kuivaa pekonia!). Karppauksessahan toki on tarkoituskin vetää rasvaa, vaikka öljyn sijaan olisikin voinut olla voita. Keittiö ei kuitenkaan kamalasti digannut roiskuvasta rasvasta ja nousevasta rasvapilvestä. Palohälytin piti älämölöä ja liedet ja tiskipöytä täytyi hinkata patapadalla. Mutta tästä taas (tuskin) opittiin. Valmis tuotos näytti kyllä ihan siedettävältä sekoiluun nähden:

Vielä ei jostain syystä tullut terveellinen ja hyvä olo, mutta ehkä tässä elokuun mittaan!