Rahastusta ruokatrendeillä

Arveluttavan hyödytön tutkimusretkeni karppaajan elämään on puolivälissä ja kroppa on ilmeisesti hiljaa hyväksynyt kurjan kohtalonsa, koska enää ei ole vaikeuksia nousta sängystä, eikä taju meinaa lähteä julkisilla paikoilla.

Sivuhuomautuksena tosin viikko sitten synkkänä sunnuntaiaamuna huomasin, että karpatessa krapulat eivät enää ole aivan kuten ennen. En laatannut niin paljoa edes kolmen viikon takaisten häiden jälkeen ja siellä sentään meni oikeasti överiksi. Älä siis juo, jos ajat tai karppaat. Ainakaan punaviiniä.

Koska pieneltä juomiselta ei näin kesäisin ole viisasta kokonaan välttyä, niin karppaajan on syytä tutustua myös alkoholijuomien hiilariarvoihin. Koska punkkukin on jo liian vahvaa seuraavan päivän aamua ajatellen, niin sopivaa juomaa joutuu hakemaan lähikaupan hyllyltä. Siellä näky on kuitenkin murskaava: Yhdestä ainoasta bissestä, lonkerosta, tai siideristä pamahtaa karppaajan päivärajat rikki.

Toissapäivänä ollessani viettämässä sivistynyttä iltaa puistossa, ratkaisu löytyi kuitenkin yllättävältä taholta: Koff lanseerasi aikanaan light-oluen, jotta tossun altakin saisi vähän sammutettua janoa kotisohvalla. Shokkilöytö oli, että kalorivähennyksen lisäksi oluessa oli vähemmän hiilareita kuin maidossa! Maku oli laimeampi kuin normaalissa perusbissessä, mutta ei se nyt ihan pahaa ollut. Ajaa kyllä asiansa viileässä kesäillassa suoraan tölkistä siemailtuna.

Olutpanimot eivät ole vielä heränneet karppaukseen, mutta monella muulla alueella ovat bisnespyörät lähteneet liikkeelle. Kävin testaamassa Hesen Burgerisalaatin, jota mainostetaan ”karppaajan unelmaksi”.

Kuvassa se näytti periaatteessa vielä ihan hyvältä, mutta todellisuus oli aivan ehtaa hampurilaisketjua: Annokseen kuului kolme kirsikkatomaattia, iso kasa pehmentynyttä salaattisilppua, yksi pikkubiiteiksi leikattu pekonisiivu, pala cheddaria, sekä kaksi ”100% suomalaista naudanlihapihviä!”.

Seitsemän euroa.

Uskon kyllä, että ne naudan rustot ja muut jauhetut palat ovat todella olleet ihan kotimaisia ja silleen, mutta olisi niistä pihveistä voinut edes vähän paksumpia tehdä. Rakenteen taipuisuus viittasi 100% suomalaiseen kumiin.

Olin aiemmin myös kuullut huhua, että hätää kärsimässä oleva leipäteollisuus olisi onnistunut juonimaan karppaajille oman leivän! Ko. tuotetta oli nähty vain satunnaisissa K-kaupoissa, joita ei meitsin lähellä ole ollenkaan. Koska kuitenkin kesä loppuu keskiviikkona ja lehtien mukaan tänään oli syytä nauttia viimeisestä helteestä, niin lähdin sitten tuonne jäätävään myräkkään kävelemään ja jumalauta nauttimaan tästä suomalais-ugrilaisesta helteestä. Töölöntorin K-marketista löytyikin sitten Karppinen:

Olin aivan kikseissä, kun pääsi viimein taas syömään leipää ja niin toivoin, että Karppinen olisi ollut hyvää, mutta ei mahda mitään. Karppaajia oli laskelmoivasti nuoleskeltu auringonkukan- ja pellavansiemenillä, mutta muutoin kyseessä oli perus venhäpaahtis, josta vain puuttuivat hiilarit. Samanlainen tyhjä pullamössöfiilis jäi kuin normaalistakin vehnäpaahtoleivästä. Eikä se edes ollut halpaa. Viereiseltä hyllyltä olisi saanut kaksi euroa halvemmalla runsaskuituisen täysjyväruisleivän, mutta hei, terveys ja ravintouskonto ennenkaikkea!