Huviretkeni ravintouskovaisten sydänmaille on jatkunut nyt viikon. Tarkoitus oli ottaa alunperin edes jollain tapaa rennosti, mutta kuten taannoisesta sinappikommentista kävi ilmi, natsimeiningiksihän se meni.
Tämän seurauksena heräsin keskiviikkona ikävään darra-aamuun. Sängystä oli vaikea päästä ylös ja mitään ei jaksanut tehdä. Tunnin jalkeillaolon jälkeen päätin mennä päikkäreille. Olo oli jonkinlainen kuumeisuuden ja krapulan fuusio. En laatannut, vaikka tuntui että voisi.
Tämän seurauksena heräsin keskiviikkona ikävään darra-aamuun. Sängystä oli vaikea päästä ylös ja mitään ei jaksanut tehdä. Tunnin jalkeillaolon jälkeen päätin mennä päikkäreille. Olo oli jonkinlainen kuumeisuuden ja krapulan fuusio. En laatannut, vaikka tuntui että voisi.
Päätin ettei tässä muu auta kuin lähteä kauppaan hankkimaan hiilareita. Päädyin banaaniin ja viinirypäleisiin, kovempiin kamoihin en vielä sortunut. Ostin samalla myös seuraavan kahden päivän ruoka-aineksia siihen asti kunnes rupesi päässä heittämään ja valintana oli joko poistua himaan vähän vähemmin eväin, tai päätyä taju kankaalla Alepan lattialle. Lähdin kotiin ja söin matkalla banaanin. Kotona nautin vielä pari rypälettä ja puolen tunnin päästä oli oikein pirteä ja mukava olo. That's it, syökää ihmiset sokeria.
Fiiliksen normalisoiduttua päätin olla tarkkana petollisten rypäleiden kanssa ja säännöstellä sokeripommit seuraaville päiville. Tuntui hölmöltä alkaa lepsuilemaan enää, kun kerran oli jo kaksi päivää vedetty tunteella. Kun karpataan niin sitten Karpataan stna!
On yllättävän vaikeaa pysyä hurskaana karppaajana, vaikkei aivot vetäisikään glukoosintarpeessa itseään tilttiin lähikaupassa. Aivan kuin keho pyrkisi taukoamatta huijaamaan itselleen hiilihydraatteja. Esim. nyt on pari päivää ollut aivan järkyttävä maidonhimo ja huomasin torstaina saavuttaneeni karppaajille kriittisen 100g hiilarirajan jo pelkällä maidolla. Muutenkin on ollut helppo löytää uusia yllättäviä sokerinlähteitä: Ei tarvitse kuin katsella ruokia ja tunnustella himottaako ne aivan uudella tapaa.
Olen yrittänyt petrata alun fatfestin jälkeen hieman ihanteellisemmilla sapuskoilla. Olen ehtinyt syödä sekä pihviä kasviksilla, että oliiviöljyyn hukutettua kana-mozzarellasalaattia, joka maistuu paremmalta kuin koskaan. Kanan marinadiin on ilmeisesti piiloutunut ninjahiilareita.
Aamupuuron olen pienten kokeilujen jälkeen onnistunut korvaamaan kenties yltiöterveellisimmällä mömmöllä mitä olen koskaan valmistanut: Maustamatonta asidofilus-bifidus-jogurttia pellavan- ja auringonkukansiemenillä, sekä mustikoilla höystettynä. Sitä pystyy jopa syömään, kun ensin vähän treenaa. Siemeniä on kuulemma vajaaravintoisen syytä popsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti