Ne ovat tulossa

NEWT: "My mommy always said there were no monsters - no real ones - but there are."

RIPLEY: "Yes, there are, aren't there?"

                                                                                               -   Aliens (1986)

Kaikki jotka ovat joskus biologian tunneilla olleet hereillä tietävät, että tämän planeetan eläimet ovat jaettavissa pääosin kahteen joukkoon: hyviin eläimiin, sekä pahoihin eläimiin:
 

      

Näin siis pääosin. Näiden lisäksi on kuitenkin olemassa vielä totaalisen paskoja eläimiä. Niin kamalia, julmia, järkyttäviä ja hirviömäisiä, että niiden pelkkä olemassaolo on rikos, sekä ihmisyyttä että ylipäätään eläimyyttä vastaan. Ja en nyt puhu mistään perus valkohaista tai kiven alla piilottelevista myrkkykäärmeistä, vaan oikeasti kusipäisistä eläimistä.

Tähän kategoriaan luokitellaan virallisesti mm. ihmiseen muniva loiskärpänen Dermatobia hominis, jonka pikkuvarpaan kokoisia toukkia voidaan joutua kiskomaan ulos esim. silmän alta. Tässä on aiheesta helvetin ällöttävä video, jos jonkun on aivan pakko nähdä. Kategoriaan kuuluu myös maailman kusipäisin kahdeksanjalkainen: brasilialainen vaeltajahämähäkki, jonka myrkky ei ole pelkästään hengenvaarallista, vaan aiheuttaa myös kuolioon ja impotenssiin johtavan pysyvän erektion, koska fuck you that's why. Molemmat eläimet vaanivat viattomia uhrejaan lähinnä Amerikassa Meksikosta etelään (hämppikset tosin eksyvät toisinaan banaanilaatikoihin).

Kamalin kaikista, eläinmaailman todellinen Josif Kim Jong Hitler, tulee sen sijaan Kaakkois-Aasiasta. Olen pitänyt sitä suurimpana yksittäisenä syynä miksi esim. Japaniin ei kannata koskaan muuttaa, ja miksi koko saari pitäisi itse asiassa evakuoida ja julistaa asuinkelvottomaksi. Behold, kuolema siivillä, Jumalan keskisormi, Vespa mandarinia, "tappaja-ampiaisena" tunnettu Aasian jättiläisherhiläinen:

Satan666.

"Tarjoilija, oluessani on ötökkä."

Tämä siivekäs Saatana asuu useamman sadan yksilön pesissä, joiden lähiympäristöstä lähtevät hyvin pian livohkaan ihmiset ja muut isot eläimet. Ne ovat aggressiivisia ja menettävät malttinsa hyvin herkästi. Tämä eläinkunnan mafia suhtautuu ulkopuolisiin periaatteella "you fuck with me, you fuck with la famiglia": Kun yksi vittuuntunut herhiläinen käy pistämässä panikoivaa uhriaan, se samalla merkitsee hänet aineella, joka ohjaa muut lajitoverit parvena paikalle puukottamaan hänet kuoliaaksi. Ne ottavat verikostoa vaativana loukkauksena esimerkiksi kävelemisen liian lähelle pesää. Mi casa, non tu casa.

Kun uhri on kerran merkattu kuolemaan, on tältä Luftwaffelta turha pyrkiä pakoon esim. juoksemalla. Herhiläiset kiitävät 40 km/h vauhtia ja jaksavat päivän aikana lentää sata kilometriä. Eli jos sattuisit Helsingissä astumaan herhiläispesään ja painaisit pyörällä yli neljänkympin tuntivauhtia pakoon, tämä kostonhimoinen kolonna seuraisi sinua Lahteen asti.

Kun esim. Suomessa joku kuolee kotoisan ampiaisen pistoon, on kyseessä aina jonkinlainen yliherkkyys pörriäisten myrkylle. Tämä pikku perkele on kuitenkin toista maata: sen eläinkunnan murhaosastoon kuuluva myrkky tuhoaa maksan ja munuaiset, ja samalla syövyttää lihan pistokohdan ympäriltä, koska hei, miksipä ei:

Eloonjääneet uhrit ovat kuvailleet pistoja puoli senttiä paksujen hehkuvien naulojen vasaroinniksi ympäri kehoa.

Kiinalainen Shanxin maakunta on viime aikoina ollut aivan erityisen herhiläisinvaasion kohteena. Viime kesänä yli viisikymmentä kuoli ja päälle tuhat makasi teholla. Kouluja ja teitä suljettiin herhiläispelossa ja peltoja hylättiin pesähavaintojen vuoksi. Armeija käy öisin tuhoamassa raportoituja pesäpaikkoja liekinheittimillä, mutta mikään ei auta. Johonkin koloon jää aina pesä ja yhdyskunnat tuottavat villisti lisää kuningattaria.

Taannoinen CNN:n uutinen raportoi uhrien kokemuksia:

"I ran and shouted for help, but the hornets chased me about 200 meters, and stung me for more than 3 minutes" [...] Chen said hornets had first swarmed a woman and child working nearby, who then ran towards him. Both later died from the hornets' toxins.

"The more you run, the more they want to chase you," said another victim, whose kidneys were ravaged by the venom. When he was admitted to the hospital, his urine was the color of soy sauce, according to local reports.

Näiden paskahornettien syvä viha ei kohdistu vain ihmisiin (ne ovat erityisen herkkiä häiriintymään ihmisen hajusta), vaan niillä on myös satoja sukupolvia vanha vihanpito käynnissä pieniä viattomia hunajamehiläisiä kohtaan. Mistä tämä riita on lähtöisin, sitä ei kukaan tiedä, mutta miljoonat pikku mehiläiset ovat menettäneet sen vuoksi päänsä, sekä muut raajansa.

Kun yksittäinen herhiläinen huomaa mehiläispesän, se käy merkkaamassa sen vastaavalla Kuoleman Symbolilla mitä ne ihmisuhreihinsakin suihkuttavat, ja pian tämän jälkeen saapuu hyökkäysosasto paikalle. Jättiläisherhiläiset ja hunajamehiläiset eivät varsinaisesti ole tasaväkisiä vastustajia:

Resistance is futile.

Kun herhiläiset saapuvat pesään, alkaa hillitön kill- ja gorefest. Yksittäinen herhiläinen rageilee kuoliaaksi minuutissa nelisenkymmentä mehiläistä, ja kourallinen näitä hirviöitä murhaa muutamassa tunnissa pesän koko monikymmentuhatpäisen populaation. Hunajamehiläisten pikku piikit eivät läpäise herhiläisen panssaria. Lopuksi mehiläiset pilkotaan ja rintaosat kuljetetaan toukkien ruoaksi ja pesän hunajavarastot ryöstetään.

Luulisi että herhiläisten osalta olisi viisaampaa tappaa vain osa pesän asukeista ja jättää karja kasvamaan, mutta ehei. Niiden pohjatonta vihaa ei tyydytä muu kuin lajin täydellinen annihilaatio. Kaikki tapetaan järjestelmällisesti kuningatarta myöten. Kuin kostonhimoinen Rooman legioona joka teurastaa naiset ja lapset ja suolaa pellot, noinniinkun ihan vaan vittuillakseen.

End of days.

Tämä on luonnollisesti taloudellinen ongelma mehiläisenkasvattajille. Japanilaiset mehiläiset ovat kehittäneet puolustusmekanismin joka joskus onnistuu ja joskus ei: pesää merkkaamaan tullut herhiläinen läkähdytetään kuoliaaksi satojen mehiläisten muodostaman pallon sisään. Aasialaiset kasvattajat käyttävät kuitenkin usein eurooppalaisia mehiläisiä näiden suuremman hunajantuotannon vuoksi, ja niillä raukoilla ei ole tuotakaan asetta käytössään.

Kyseessä ei välttämättä ole pelkkä kapitalistikasvattajien ongelma, vaan uhka koko ihmiskunnalle, ainakin jos Einsteinia on uskominen:

Ehkä irrationaalinen vihanpito mehiläisiä kohtaan onkin siis vain osa jättiläisherhiläisten laajempaa kampanjaa koko ihmisyyttä vastaan.

No mutta onneksi näitä misantrooppisia hirviöitä elää vain Aasiassa.

Eikun... hetkinen...

HEH HEH. Arvatkaapa mitä?

Viime vuosikymmenellä ilmeisesti jonkin kiinalaisen rahtilaivan mukana saapui salamatkustajana Eurooppaan eräs murhanhimoinen kuningatar, joka lopulta päätyi pesimään Ranskan Bourdeaux'hon. Sieltä sen jälkeläiset ovat joka vuosi levinneet sadan kilometrin vuosivauhtia joka suuntaan, ja herhiläispesiä on löydetty tätä nykyä jo Espanjasta, Portugalista ja Belgiasta. Euroopan ympäristökeskus ennustaa niiden hetkenä minä hyvänsä asettuvan pysyvästi myös Britanniaan ja Italiaan.

Länsimaiseen tapaan jättiläisherhiläisiä vastaan on alettu sotimaan miehittämättömillä taistelulennokeilla, mutta siinäkin ainoa pyrkimys on hillitä leviämistä tarpeeksi, jotta hunajamehiläiset kehittäisivät omia puolustusmekanismejaan tappajia vastaan. Täydellistä hävittämistä pidetään mahdottomuutena.

Euroopan ilmasto on jättiläisherhiläisille varsin suotuisa ja jatkuva lämpeneminen vain pahentaa asiaa. Sieltä ne ovat tasaisen varmasti tulossa, ensin Saksaan, sitten Tanskaan, Ruotsiin, ja...

Ehkä ei loppujen lopuksi kannata kauheasti kitistä, että juhannusviikolla sataa lunta. Se voi olla ihan hyvä asia.


Ainiin. Haluatte kumminkin tietää minkä kokoisia jättiläisherhiläisten kuningattaret ovat, joten tässä olkaa hyvät. Nukkukaa yönne hyvin!  ....while you still can.

 

Sympatiaa saatanalle

...And in my best behavior
I am really just like him
Look beneath the floorboards
For the secrets I have hid.

John Wayne Gacy, Jr. -biisissään Sufjan Stevens miettii sarjamurhaajan menneisyyttä ymmärtääkseen tämän tekoja. Hän ihmettelee miksi ihmiset ovat niin valmiita sulkemaan silmänsä ja näkemään rikosten taustalla mielummin absoluuttisen pahan, joka ei kuulu ihmisyyteen ja on voitettavissa hirttoköydellä. Jonkin, jonka hurmaava rupattelu naapureittensa kanssa on vain taitavaa hämäystä, osa valheiden verkostoa peittämässä totuuden siitä ettei kyseessä ole ihminen. Ei niin kuin minä ja sinä.

Ehkä pahantekijän ehdoton tuomitseminen antaa kohteen johon projisoida omaa pimeää puoltaan; mitä pahempi teko, sitä parempi syntipukki.

Perisyntiajatteluun viehtyneen Sufjanin salaisuuksia tuskin voi aidosti verrata siihen mitä Gacyn lattialankkujen alta löytyi, mutta jotain hämäävää on ihmisen luontevassa tarpeessa tuomita, myötänauttia vieraiden ihmisten saamasta kostosta vieraan ihmisen tekemään tekoon, sen sijaan että haluaisi edes yrittää ymmärtää.

Jos on pahoja ihmisiä, niin yksi heistä oli varmasti J. W. Gacy. Hän onnistui muutaman vuoden aikana murhaamaan Amerikassa yli kolmekymmentä nuorta miestä. Hän huumasi ja sitoi uhrejaan ennen kuin raiskasi nämä ja lopulta tappoi. Kuulusteluissa hän kertoi mm. saaneensa orgasmin painaessaan veistä kylkiluiden väliin. Erityisempää katumusta hän ei koskaan vaikuttanut tuntevan. Gacy työskenteli välillä pellenä lastenjuhlissa, mistä amerikkalaismedia lanseerasi hänelle lempinimen Killer Clown. Kuva miehestä on ehkä häiritsevimpiä mitä Wikipediasta löytyy, ja antaa kasvot sille kuuluisalle pahuudelle:

Lopulta Gacy jäi kiinni ja neljäntoista vankilavuoden jälkeen vuonna 1994 Tappajapelle teloitettiin myrkkyruiskeella. Pahuus kuoli ja maailmasta tuli vähän parempi paikka. Kuoleman hetkellä ihmiset hurrasivat vankilan ulkopuolella ja ostivat oikeudenkäynnistä tehtyjä t-paitoja. Oikeus ja ihmisyys ottivat suuren voiton. Vai mitä?

Gacy varttui kohtalaisen traagisessa ympäristössä: hänen varhaisimpia muistikuviaan olivat tuskat isän hakatessa häntä. Läpi lapsuuden ja nuoruuden alkoholisti-isä pieksi ja alisti poikaansa. Perhetuttu käytti häntä toistuvasti seksuaalisesti hyväkseen. Hän oli koulukiusattu. Hän vietti kuukausia teini-iästään sairaalassa, mitä isä piti huomionhakemisena. Oleellisin tapahtuma oli mahdollisesti kuitenkin leikinlomassa keinusta saatu isku päähän, mikä aiheutti veritulpan otsalohkoon ja sitä kautta pysyvän vaurion.

Etuotsalohko ja sen alaiset alueet ovat keskeisiä ihmisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kannalta. Esim. vanhassa mutta havainnollistavassa Phineas Gagen tapauksessa vastuuntuntoisesta ja pidetystä miehestä tuli sietämätön tyyppi ja kyvytön ohjaamaan toimintaansa normaalisti, kun rautakanki syöksyi hänen kallonsa läpi ja vei vasemman etuotsalohkon mennessään.

Etuotsalohkoon liittyvät ihmiselle ominaiset ns. korkeamman tason älylliset toiminnot, kuten ajattelu, tarkkaavaisuus, motivaatio ja tunteiden tietoinen käsittely, sekä oman toiminnan suunnittelu, tarkkailu ja estäminen.

On aika mahdotonta kuvitella sitä subjektiivista todellisuutta, jossa kulloinenkin aivovauriopotilas elää. Esim. spatiaalisesta neglectistä kärsivällä henkilöllä voivat aistit toimia aivan moitteetta, mutta hänen havaintomaailmansa rajoittuu vain toiselle puolelle: ruokalautaselta jää vasen puoli syömättä. Liikenteessä vasemmalta tuleva auto on näkymätön. Kaikki vain siksi ettei vaurioituneissa aivoissa ole spontaanisti toimivaa mekanismia ohjaamaan tarkkaavaisuutta vasemmalle puolelle havaintokenttää. Tässä maailmassa on ihmisiä, jotka heräävät yöllä ja pelästyvät sängyssään olevaa vierasta irtojalkaa, työntävät sen sängystä ja tipahtavat itse perässä. Miltä sellainen voi tuntua?

Neglect -potilaiden mallista kopioimat kello ja kukka. Scienceblogs.

Lapset demonstroivat käytöksellään tavallaan tietynlaista vauriota: koska yhteydet etuotsalohkon ja tunteita käsittelevien mantelitumakkeiden välillä eivät ole lapsilla vielä kehittyneet, heidän toimintaansa vaikuttavat vahvasti kaikenlaiset järjettömätkin tunteet.

Lapset oppivat kasvaessaan hiljalleen käsittelemään tunteitaan tietoisesti ja ymmärtämään/hillitsemään niitä, mutta alkuvaiheessa siihen ei yksinkertaisesti löydy aivoista mekanismia. Ilo, suru, pelko ja viha valtaavat lapsen maailman kuin luonnonvoima ja näkyvät tämän käyttäytymisessä sen mukaisesti. Lapsia ymmärretään, koska he ovat lapsia, mutta entä jos aikuisella vastaavat alueet ovat vaurioituneet eivätkä toimi?

Ihminen vailla empatiaa - kykyä tunnistaa toisen tunnetiloja - aiheuttaa herkästi mielipahaa ympäristössään, ja on luonnollisesti kykenemätön aitoon sympatiaan tai myötätuntoon. Ei ole yllätys että vankilat ovat suht täynnä empatiakyvyttömiä ihmisiä. Empatian kehittyminen riippuu vahvasti suhteesta tärkeimpiin hoivaajiin lapsuudessa, mutta myös se tarvitsee toimivat aivojen rakenteet kehittyäkseen. Nämä rakenteet voivat myös häiriintyä tai vaurioitua. Esim. iskusta päähän.

Toiminnanohjaus on erityisen herkkä vaurioitumaan. Läheisten voi olla vaikea hyväksyä, ettei apaattinen toimettomuus ole laiskuutta, vaan ihmisellä eivät yksinkertaisesti toimi normaalisti ne mekanismit aivoissa, jotka muodostavat esim. liikesarjoja ja käynnistävät ne. Läheisten ja muiden kannalta vielä ikävämpää on toiminnan lopettamisen ja estämisen häiriintyminen.

Se että vaikka minä yleensä pystyn esim. hillitsemään itseni ja olemaan hyökkäämättä kirves kourassa minua ärsyttävän ihmisen kimppuun, ei tarkoita että muille valinta väkivallan ja rauhoittumisen välillä tuntuisi vastaavassa tilanteessa ollenkaan samalta. Toisille tuottaa suunnatonta kuormitusta pyrkiä rauhoittamaan tunteitaan, tai estää itseään heittäytymästä väkivaltaan, ja joskus vaurioituneet aivot eivät kykene tuota kuormitusta hallitsemaan.

Miltä John Gacyn demoninen klovnikuva näyttää kun tietää hänen taustansa? Tauotta kaltoinkohdeltu, hukassa oleva lapsi, jolla oli tapaturmaisesti saatu aivovamma, joka mahdollisesti esti normaalin empatian tuntemisen ja vaikeutti impulsiivisen käyttäytymisen estämistä. Kuvassa on naamansa sotkenut lapsi, elämän murjoma ihmisraunio, joka näyttää lähinnä säälittävältä.

Gacy itse kuvasi onnellisimmaksi vaiheeksi elämässään sitä muutaman vuoden aikaa, jonka hän eli perheenisänä vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Hetkellistä vapauden aikaa ennen ajautumista karmeisiin rikoksiinsa ja lopulta myrkkypiikkiin. Ulkopuolinen ei voi tietää millaista sisäistä taistelua hän on joutunut joka päivä käymään omaa rikottua psyykettään vastaan pitääkseen yllä tuota kaipaamaansa onnea.

Ihminen on aivonsa, ja aivot voivat vaurioitua ja häiriintyä helposti ja lukemattomin eri lopputuloksin. Syynä voi konkreettisen pään lyömisen sijaan olla myös jatkuva koulukiusaaminen tai ylipäätään sitkeä kaltoinkohtelu. Tämä kaikki tekee vapaasta tahdosta vähän suhteellista. Se fenomenaalinen todellisuus, jonka sisällä yksi tekee rikoksen, on aivan erilainen kuin se missä toinen elää.

Tämä ei tarkoita etteikö rikoksista pitäisi rankaista, tai etteikö tuomioiden pitäisi olla yhtä pitkiä kuin nyt. Ihmisiä jotka aiheuttavat vaaraa muille olisi vähän arveluttavaa pitää vapaana yhteiskunnassa riippumatta siitä kuinka vastuussa heitä voi teoistaan pitää. Siksi syyntakeettomatkin laitetaan pakkohoitoon eikä takaisin kadulle.

Se että vankilat ovat käytännössä täynnä joko kehityksellisistä tai tapaturmaisista aivovaurioista ja/tai persoonallisuushäiriöistä kärsiviä ihmisiä, pistää kuitenkin pohtimaan missä määrin heitä itseäänkin voi pitää uhreina. Onko myötätunto vankeja kohtaan lopulta mitenkään pois rikosten uhreilta?

Suomen vankiloita luonnehditaan välillä luksushotelleiksi, mutta mitä tarkoitusta palvelisi niiden raaistaminen tai vankien elämän kurjistaminen? Tai voiko olla millään muotoa eettisesti kestävää jakaa Yhdysvalloissa kuolemantuomioita, vaikka syyllisyys olisikin satavarmaa ja rikos äärimmäisen kammottava?

Mitä jos rangaistuksen yhtälöstä unohdettaisiin kosto, ja pyrittäisiin kuntouttamaan vangit ihmisiksi jotka kykenevät toimimaan yhteiskunnassa muita vahingoittamatta? Ehkä vankilat voisivat tällöin olla enemmän Norjan Bastöyn kaltaisia: saaria jossa vangit asuvat vapaina hirsimökeissään, tekevät töitä maatilalla ja harrastelevat iltaisin. Ja kaiken aikaa ammatti-ihmiset vastaavat heidän kuntouttamisestaan; puuttuvat yksilöityihin ongelmiin sen hetkisen parhaan tiedon valossa.

Tehokkuudestaan huolimatta Bastöyn kaltaisia vankiloita ei juuri ole, koska ihmisten mielestä rikoksentekijät eivät ansaitse sellaista kohtelua. Ansaitsevatko toisaalta perusvankiloista ulos päästettävien rikostenuusijoiden uhrit kohteluaan? Aivovaurioisen tai persoonallisuushäiriöisen henkilön vapaan tahdon "määrä" rikosta tehdessä on lopulta mysteeri, mutta vetoaisiko edes tieto siitä ihmisen oikeustajuun?

Bastöyn vankila

Ihmisten orjuus omille aivoilleen on salakavalampaa kuin pelkät "keinusta päähän" tai "kaltoinkohtelu lapsena" -esimerkit antavat ymmärtää. Eräässä tutkimuksessa vuodelta 2007 verrattiin useiden länsimaiden viime vuosisadan rikostilastojen vaihteluita erilaisiin rikosten määrään mahdollisesti vaikuttaviin tekijöihin, kuten asumistiheyteen ja taloustilanteeseen.

Löytyi tietty yleinen tekijä, jonka kanssa länsimaiden väkivalta- ja henkirikosten määrät korreloivat selkeimmin. Se selitti vaihtelua paremmin kuin kaupunkien koko, asuntopoliittiset ratkaisut, yleinen taloustilanne, poliisien määrä tai alueiden etninen jakauma.

Tuo tekijä oli lyijy.

Siis lyijy, Pb, jaksollisen järjestelmän 82. alkuaine, Teräsmiehen suoja kryptoniittia vastaan.

Tarkemmin sanoen lyijyn määrä asuinympäristössä sellaisessa muodossa, että se päätyy jotain kautta lasten elimistöön. Jatkuva altistus liialle lyijylle sikiöaikana tai alle kouluikäisenä lapsena vaikuttaa turmiollisesti aivojen kehitykseen - myös aiemmin mainitun etuotsalohkon alueen.

Suurin yksittäinen lyijyn levittäjä viime vuosisadalla oli lyijyllinen bensiini, jonka laajamittainen käyttö alkoi toisen maailmansodan jälkeen - aikana jolloin ns. baby boomer -sukupolvi syntyi viemään ihmiskuntaa kohti rauhan aikaa. Samassa joukossa syntyi myös eräs tappajaklovni.

1970-luvulla lyijybensiinistä alettiin pikkuhiljaa hankkiutua eroon. Suomessa sen käyttö kiellettiin 90-luvulla ja EU:n tasolla vasta 2004. Lentobensiiniä kielto ei koske...

Lyijyä levisi pakoputkista asuinalueille sitä enemmän mitä suurempi liikenne alueen teillä oli. Pölynä maahan laskeutunut lyijy päätyi joka paikkaan ja ennen pitkää lasten sormiin ja suuhun. Kun lyijyn käyttö bensiinissä toden teolla alkoi, kesti kolmisentoista vuotta ennen kuin nuorisorikollisuus yhtäkkiä rupesi räjähtelemään käsiin.

USA:ssa saatiin selkein stoppi lyijyn käytölle 70- ja 80-lukujen taitteessa, mitä seurasi 90-luvun puolenvälin romahdukset pahoinpitelyissä, raiskauksissa ja murhissa. Esim. New Yorkissa tuon ajan rikostilastojen puhdistumisesta kiiteltiin pormestarin lanseeraamaa nollatoleranssilinjaa, jota myöhemmin ihasteltiin Suomessa lukion englannintunnilla asti.

Lyijyaltistus selittää myös dramaattisesti ihonvärin vaikutusta Yhdysvaltain rikostilastoissa. Altistukset olivat suurimpia isoissa kaupungeissa isojen teiden varsilla, joissa asui matalatuloisia perheitä, enimmäkseen mustia. Mustat nuoret olivat erityisen korostuneina, sekä lyijyaltistus- että rikostilastoissa, kunnes lyijybensiinin kieltäminen lopulta romahdutti 90-luvulla nimenomaan heidän tekemiensä rikosten määrän. Esim. mustien nuorten tekemien murhien määrä tippui 83% aikavälillä 1993-2003.

Lyijypitoisuudet Suomen luonnossa. Metsäntutkimuslaitos.

Vastaavasti kaupunkien kokoa on pidetty yhtenä rikosten määrään suoraan vaikuttavana tekijänä; 1900-luvulla suurempi asumistiheys korreloi selvästi korkeamman rikosprosentin kanssa.

Kuitenkin lyijybensiinin vaikutuksen lakattua jenkeissä eri kokoluokan kaupunkien suhteelliset rikosmäärät laskeutuivat samalle tasolle. Suurempi asukastiheys tarkoitti myös enemmän liikennettä pienellä alueella ja enemmän lyijypäästöjä.

Bensiiniongelmasta on päästy nykyisin eroon, mutta se ei suinkaan ole ainoa lyijynlähde. Vanhoissa maaleissa on käytetty korkeita määriä lyijyä. Sitä voi löytyä lisäksi myös mm. huulipunista, vanhoista metalliastioista, sekä valitettavasti juomavedestä ellei vesijohtojärjestelmää pidetä kunnossa. Helsingissäkin on jo käytössä vesiputkia pahasti yliajalla...

Ihminen on aivonsa. Sähkökemiallisten viestien verkko pitää väsymättä yllä kaikkea mitä muistamme, kaikkea mitä haluamme, pelkäämme ja vihaamme. Kaikkea mitä olemme. Koko persoonallisuutesi sellaisena kuin se on pysyy yllä koska hermosolut jossakin silmistäsi yläviistoon ampuvat sähköimpulsseja tietynlaisena kuviona. Maailma kaikkine ihmeellisyyksineen, lyijybensiineistä puisiin keinuihin, tekee näiden verkkojen ylläpidosta jatkuvaa nuorallatanssia. Toiset pääsevät perille, mutta toiset tippuvat, ja vetävät toisinaan jonkun  mukanaan.

Ehkä Sufjan tavoitti sanoillaan muutakin kuin kristillistä perisyntiajattelua. On niin helppo moralisoida pahantekijöitä, huutaa nuoralta tippuneille, vaikka loppujenlopuksi olemme kaikki samalla viivalla hukassa aivojemme kanssa.

Mitä jos sinut erottavatkin myrkkypiikistä vain neuronit, joiden verkot eivät satu liittämään seksuaalista mielihyvää murhaan, ja ehjät otsalohkon rakenteet, jotka mahdollistavat toimivan impulssikontrollin? Liikenisikö silloin ehjästä empatiasysteemistäsi myötätuntoa heille, jotka itse eivät siitä mitään tiedä ja jotka vähiten sitä tässä maailmassa saavat?

Enempi myötätunto ei yleensä ainakaan tee maailmasta huonompaa.

  

Helsinki the Design Capital

Unelma-teoksen innoittamana kävin vähän katsastamassa Helsingin muuta patsas/veistos/moderni mindfuck -tarjontaa. Aloitin matkan Töölönlahden toiselta puolen, josta näitä tunnetusti paljon löytyy.

Ensinnäkin Töölön kirjaston edessä on merkillinen kivinen veistos kahdesta ihmishahmosta. Patsas muistuttaa hienosti antiikin klassisia marmoripatsaita - joskin työstä on vielä n. 90% tekemättä ja materiaalikin on ehkä astetta pliisumpaa.

"Työn orjat"

Mikäli tässä on pyritty moderniin tulkintaan, niin se periaatteessa toimii: Huomaa roskiksen esteettinen sijoittelu ja se kuinka auliisti patsas on asetettu ottamaan vastaan puista tippuva ruskea shaiba. Huomaa myös hahmojen formulakuskimainen asento. Konnotaatioita roskakuskeihin ja Etu-Töölöläiseen elintasoon? Ei? Höm.

Seuraavaksi spottasin läheisen hotellin edestä kasan metalliputkia, joista otin muuten vaan kuvan siinä ohimennessä:

"Rakennusteline"

Sinänsä ihan käytännöllinen idea kasata rakennustelineiden osat lähistölle valmiiksi seuraavaa julkisivuremonttia varten, mutta en aivan ymmärrä miksi nuo tuulessa pyörivät levyt on pitänyt jättää sinne sisään. Häikäisevät silmiä ihan helvetisti auringon osuessa niihin. Ehkä sisällä säästetään valaistuksessa.

Hesperian puistossa taas on seuraavanlainen mielenkiintoinen tilataideteos. Tätä oikeastaan arvostan, koska niin pienillä (tai onhan tuossa useampi metri) ja yksinkertaisilla ratkaisuilla on kyetty tekemään varsin perinteistä esittävää taidetta, joka ei jätä tilaa tulkinnoille.

"Koskaan en naisen edessä polvistu - paitsi takaapäin"

Musiikkitalon uuteen kalateokseen sen sijaan on panostettu vähän enemmän - ainakin hauen pään osalta:

"F U"

Herää kysymys: miksei loppuakin hauesta ole tehty yhtä koristeellisesti, vaan se on jätetty näyttämään lähinnä massiiviselta kumihanskan keskisormelta? Ehkä siksi että hauen kyljessä ei oikeastikaan ole kuin tasaista suomupintaa? Well I got news for you, ei se pääkään varsinaisesti mitään kiinalaista festivaalilohikäärmettä muistuta:

Ei mutta ahaa! Kyseessä on taiteilijan näkemys. Taiteilija haluaa kenties kertoa valinnoillaan jotakin. Onneksi minä tiedän mitä taiteilija tahtoo kertoa, joten voin laittaa sen tähän, olkaa hyvä:

"Jätin fisun viimeistelyn pelkkään päähän, koska en viitsinyt tehdä enempää. Sen sijaan käytin jäljellä olleen ajan ja materiaalin viereiseen epämääräiseen evistä ja halkopinoista koostuvaan kasaan koska fuck you, that's why. Palkkiota odotellessa."

- Taiteilija

No niin, sitten meillä on Pikkuparlamentin edustalla paraatipaikalla oleva moderni huikeus, ns. sekopäähärdelli, joka koostuu cnc-sorvilla jyrsityistä paloista, jotka on liitetty randomisti yhteen. Huomaa taas hieno roskiksen sijoittelu.

"CNC-harkkatyö"

Periaatteessa ihan miellyttävän näköinen teos, mutta paikan huomioon ottaen melkoisen mitäänsanomaton. Vertailun vuoksi esim. Berliinistä löytyy satunnaisesta liikenneympyrästä tämmöinen:

Tietysti makuasia mistä tykkää.

Kaikki seudun patsaat eivät kuitenkaan ole moderneja viritelmiä. Eduskuntatalon lähistöltä löytää tunnetusti paljon tylsän geneerisiä patsaita vanhoista presidenteistä, joissa poseerataan lakikirjan kanssa tms. roskaa.

Valopilkkuna on Kyösti, joka jäkittää massiivisine viiksineen vakaasti suomalaisten asialla:

"Kyösti Kallio"

Tai ei oikeastaan suomalaisten asialla, vaan Maan kolonisaatiota suunnittelevien alieneiden. Check those eyes!

Hello? Black oil? Anyone?

Okei... ehem.

Anyway, oma suosikkini presidenttien patsaista on ehdottomasti J.K. Paasikiven patsas. Tämän tekijällä on täytynyt olla niitä kuuluisia ballseja. Aivan älyttömän kekseliäs:

"Kivipaasi"

Megaluokan cojonesit on ollut myös sillä sankarilla, joka suunnitteli Kalliossa sijaitsevan muistomerkin sodanajan naisten kunniaksi. Taiteilija itse sanoi teoksen esittävän katkennutta kaarta. Hehheh, joo sehän se.

"Sodanajan naisten kunniaksi"

Mielenkiintoisia teoksia löytää myös keskustan ulkopuolelta lähiöistä, joihin ei ole varaa kustantaa 80 tuhannen euron pleksikuumailmapalloja. Tämän Myllypuron metroaseman edustalta löytyvän taideteoksen julkistus oli varmasti suuri päivä Myllikälle, taiteelle ja kenties koko ihmiskunnalle:

"Ihmiskunnan tähtihetki"

Onneksi olkoon Myllypuro.

Ettei menisi pelkäksi ruikutukseksi, niin laitan tähän loppuun vielä oikeasti huikean hienon patsaan, joka löytyy Kluuvista Porthanian edestä:

En tiedä vieläkään missä vaiheessa se on tuohon penkille ilmestynyt, mutta tänä syksynä ihmettelin sitä useampana päivänä ja oletin sen olevan patsaaksi pukeutunut mies, joka odottelee rahaa. Sitten kun se oli viettänyt paikallaan useamman sateen ja nenästä oli lohjennut pala, niin aloin epäillä kyseessä olevan oikea patsas.

Kerrassaan loistava! Respectit niille jotka tästä ovat vastuussa, enemmän kulmilla hengailevia patsaita Helsinkiin!

 

Tragedia Kolmannella linjalla

Kallioon ilmaantui jokin aika sitten rakennelma, joka ainakin parturini mukaan on saanut asukkaat vähän kuumenemaan.

Taideteokseksi luonnehditun kyhäelmän nimi on "Unelma" ja se maksoi hulppeat 80000€:

Tällaisia hauskoja mietteitä muunmuassa oli Hesarin kommenttipalstalla aiheen tiimoilta:

"Nykytaide on paskaa!!! Kaikki tuet taitelijoilta pois."

"Olen kauhulla seurannut tämän "taideteoksen" kehitystä. Ensin epäilin siitä tulevan Linnanmäen mainoshyrrä..."

"Siirtäkää höskä torin laidalle tai ympyrätalon taakse tilapäisesti, myös Ämmässuota voisi elävöittää värikkäällä 'taideteoksella'."

"Leikkipuistossa tai marketin parkkipaikalla se voisi olla jopa kaunistava tekijä."

 Ja sitten taas toisaalta:

"Mikä sitten kelpaa niille joille on vaikea sulattaa väriläiskää? Viinakauppa jossa myydään aseita ja muodoltaan kuutio joka on betonista?"

Myönnetään että kuulun itse tähän paikalliseen barbaarijoukkoon, joka näkisi tämän tilalla mieluummin vaikka jalkajousia myyvän Alkon. Sinänsä on ihan jees, että betonihelvetin keskelle saadaan väriä, mutta ei se ole mikään itseisarvo, mikä oikeuttaa minkä tahansa sekohärdellin rakentamisen paikkaan, jonka ohi toiset joutuvat kävelemään joka päivä. Murr.

Jos aiemmat kuvat eivät vakuuttaneet höskän epäesteettisyydestä, niin tässä on zuumausta sen pleksejä tukeviin vaijereihin. Silmät itkee verta.

 

Kenties järkyttävintä tässä farssissa on se, että rotiskon tieltä siivottiin kaikki ympäristön tägit ja muut seinäkirjoitukset, joiden joukossa oli myös legendaarinen, nopeasti kuin hädässä sutaistu "Nothing is real" -teksti. Seudun huomioiden sen alkuperästä ja kirjoittajan mielentilasta saattoi keksiä loputtomasti toinen toistaan villimpiä teorioita.

Se  oli taidetta. Ei tämä väkisin kyhätty pleksikasa. Sen  tekijä luultavasti oli paikallinen kulkija. Tämän tekijä asuu Turussa.

Niin.
 

Olympic skill lvl: Asian

Olympialaisia on aina hauska tsiigailla, vaikka kotimaan edustajat kuuluvatkin ilmeisesti siihen porukkaan, joka on lähtenyt kisoihin aikomuksenaan menestymisen sijasta lähinnä harjoittaa haureutta olympiakylän nurmella.

Normaalisti en urheilua katso oikeastaan ollenkaan, mitä nyt Suomen ratkaisumatsit lätkän mm-kisoissa. Kai olympialaisissa on vaan jotain sellaista suureellisuutta ja glooriaa, mikä jaksa viehättää neljän vuoden väliajoin. Onhan se siistiä: kaikkialta maailmasta Syyriaa ja Pohjois-Koreaa myöten tulee kauhea kasa väkeä kisailemaan ja pitämään hauskaa. Kaukana ovat talouskriisit ja sisällissodat yms. bee ässät.

Bart & Lisa? Hyihyi.

Kisoissa on jo ollut hurmiollisia hetkiä, kuten ylimielisten jenkkiuimarien kokemat nöyryytykset ranskalaisten käsissä ja suomalaisen purjehtijan ylivoimainen johto, joka päättyi veneen kaatamiseen ympäri. Niin suomalaista, niin suomalaista.

Paras viihde tulee kuitenkin lähes poikkeuksetta aasialaisilta.

Ensinnäkin on Japani, joka tunnetusti on outoilun ja äärimmäisyyksien maa. Harakireistä kamikazeihin, hikikomoreista lonkeropornoon... Tämä arvaamaton maine oli mitä ilmeisimmin hyödyksi judon karsinnassa, jossa Japanin Masashi Ebinuma meinasi hävitä vastustajalleen tuomaripäätöksellä. Tasatilanteessa tuomarit olivat äänestäneet vastustajan voittajaksi äänin 1-2. Valtavassa hallissa alkoi välittömästi all-out JAPANESE RAGE, joka ajoi kauhistuneen tuomariston kokoontumaan pikaisesti uudelleen ja äänestämään japanilaisen voittajaksi yksimielisesti 3-0. Parempi olla ottamatta riskejä.

 

Sitten on tietysti Pohjois-Korea. Painonnostaja Om Yun-Choi nosti viidentenä ihmisenä maailmassa kolme kertaa oman painonsa verran rautaa suorille käsille ja voitti kultaa kirkkaasti. Miehen tunnelmat kisan jälkeen: "Olen todella iloinen ja kiitän Suurta johtajaa, joka antoi minulle voimaa nostaa nämä painot. Uskon, että Kim Jong-Il antoi minulle tämän ennätyksen ja kaikki muutkin urani saavutukset".

Taannoisesta uutisoinnista meinasi saada sellaisen kuvan, ettei keltään pohjois-korealaiselta jäisi huomaamatta suuren johtajan vaihtuminen, mutta ehkä Yun-Choilta livahti uutinen ohi siinä ahkeran doup..treenauksen lomassa.

Entäs sitten Kiina. Muutkin kuin kiinalaiset ovat pikkuhiljaa alkaneet epäillä maan olevan seuraava supervalta, ja siksi voimaa pitää osoittaa myös urheilukentillä. Ryssiminen olisi suuri häpeä koko  puolueelle  kansalle.

Pahat kielet ovat jo pitkään laulaneet hormonipiikeistä ja lasten pakkotreeneistä, mutta uimari Ye Shiven vei koko sirkuksen aivan uudelle tasolle: 16v teinitytön raivoisa loppukiri 400 metrin sekauinnissa pesi vastaavan matkan miesten kärkinimet. Viimeisellä altaanmitalla olisivat jääneet taakse niin Phelps, kuin Lochtekin.

Tai ehkei kyse ole dopingista. Ehkä aasialaiset vain yksinkertaisesti ovat parempia kaikessa, kuten nöyryytetty Suomi-neitokin on saanut karvaasti tuta: Samsung on kännyköiden ykkönen... Shanghai, Taiwan, Hong Kong, Singapore ja Etelä-Korea ovat kaikki pikkuhiljaa jättämässä Suomen taakseen pyhissä PISA-tutkimuksissa...

I shall rest my case with Im Dong-Hyun. Tämä etelä-korealainen jousiampuja kävi rikkomassa (itse tekemänsä) maailmanennätyksen jo kisojen avajaispäivän karsinnoissa. Luonnollisesti tyypin odotetaan dominoivan ammuntoja aina olympiakultaan asti. Miehen sokeutta ei Aasiassa varmaan pidetä erityisen merkittävänä hidasteena ammuntaharrastukselle, mutta tällaista yksinkertaista eurooppalaista vähän hämää kuinka Dong pystyy lataamaan kymppejä tauluun, jos näkee edessään pelkkää sekavaa värimassaa. Ding! said Dong.

Only in Asia.