Yleensä ensimmäisen kuuden tunnin aikana on turha etenkään yöaikaan odottaa kovin kummoisia unia, saati sitten selkouneen pääsyä, mutta nyt alkoi melkein heti nukahtamisen jälkeen tapahtua.
Olin käppäilemässä tutussa lähiöympäristössä ja edessäni seisoi rivistö kerrostaloja. PAM! Yhtäkkiä ilman mitään kummempaa syytä havahduin tajuihini unessa ja rupesin taas hätäisesti miettimään mitä teen. Tällä kertaa osasin olla yrittämättä mitään liian vaativaa ja koitin "vain" lentää. Ihme kyllä se onnistui.
Leijailin ilmassa ja katselin kuinka valonheittimet pyörittivät kirjavia kuvioita kerrostalojen seinissä. Kaunista.
Jostain syystä visuaaliset nautinnot ovat vahvimmillaan juuri selkounessa. En tiedä johtuuko se sitten vain tilanteen eriskummallisuudesta, mutta pienetkin hienot yksityiskohdat ovat pakahduttavan upeita, kun ne näkee unessa ja todella tiedostaa ne.
Selkouni jatkui muutamia sekunteja pidempään kuin aiemmin. Sitten taas tunsin kuinka se on aivan kohta loppumassa.. ja kas! Herään.
Mutta herään jostain aivan muualta kuin omasta sängystäni, eikä se ihmetytä minua ollenkaan. Eihän se mahdotonta ole herätä luokkahuoneesta kesken tunnin. Olen ihmeissäni siitä kuinka olen voinut nukkua opetuksen aikana ja herätän hupia muissa yläasteikäisissä luokkalaisissani. Koitan esittää skarppia.
Suunnilleen puolen minuutin päästä herään oikeasti ja oikeasta sängystä.
Uni unen sisällä on harvinaista, mutta kuitenkin vanha läppä. Sen sijaan havahtuminen ensin selkouneen ja vaipuminen sitten uudestaan normiuneen ”heräämällä” selkounesta uuteen uneen.. Disturbing.
Oliko se edes oikea selkouni? Olenko katsonut liikaa Inceptionia? Olenko kohta enää järjissäni?
Mitä jos ensi kerralla heräänkin selkounesta toiseen selkouneen ja sitten taas uuteen? Mitä jos kohta ei enää tiedä onko unessa vai valveilla?
Lisää punaviiniä, kiitos.
Niin tai mitä jos elämä on huono uni joka pitää lopettaa.
VastaaPoistaKyövärinen