I used to have a point in my updates. Then I took an arrow in the knee...

"Enää 364 päivää aikaa tehdä jouluostokset", kertoi Conan facessa tapaninpäivänä.

Joulussa ei tosin ehkä sittenkään ole pahinta hulabaloo ennen sitä, vaan palautumisaika sen jälkeen. Taas on täysin laitostunut fiilis, kun on käynyt syömässä vanhempien jouluruokia päivätolkulla ja jatkuvasti on ollut hollilla pipareita, torttuja, suklaata, you know, all this shit.

Mietin eilen hetken kaupassa, että mitä ruokaa tekisi, kunnes totesin että ei pysty. Ei kykene. Ostin pakastepizzan ja koitin sulatella ajatusta, että kukaan ei kata valmista pöytää eteen.

Tänä iltana järsin kotona kovettunutta leipää siihen asti kun huomasin, että juusto sen päällä oli pilaantunutta. Kaikki muukin jääkaapissa oli peräisin kaukaa viime viikolta. Söin sitten loppuun paketin Vihreitä kuulia. Karkit ja suklaat alkavat vaan kohta loppumaan. Pelkään henkeni puolesta.

Sisäpihalla roskia viedessäni törmäsin yhteen naapuriini, joka tuskaili porsastelleensa koko joulun kunnon kannibaalitunnelmissa ja nyt uusi vuosi lähtee liikkeelle Nutrileteilla. Helppoa ei ole siis muillakaan.

Jonkin verran kuitenkin elämää helpottaa uusi kuplavesilaitteeni. Satunnaiset sortumiset Pepsi Maxiin tapaavat yleensä aina johtaa addiktioon ja olen huomannut hiilihapotetun veden olevan pepsiriippuvaiselle vähän sama kuin Nicoreten inhalaattorit röökinpolttoa lopettavalle. Kuplavesi on muutenkin aivan ykkös-janojuomaa, ja nyt sitä on aina saatavilla! Hallelujah! Praise the Santa!

AntiMax - uskollinen SodaMasterini.

Addiktioherkkyydestä tuli mieleen, että veljeni meinaa ensi kuussa sotaan lähtiessään jättää minulle Skyrimin perinnöksi. Viimeisen kuukauden on kuitenkin saanut kuulla kuinka se ja se ei enää muuta teekään kuin pelaa Skyrimia ja nettiin tulvii tätä nuoli polveen -läppää. Olen myös todistanut vierestä kuinka kotibileissä kolme naista on nauliintunut tietokoneen eteen pelaamaan ja ihastelemaan tätä peliä. Maailmanlopun merkit alkavat tästä?

Niin en nyt sitten tiedä uskaltaako siihen koskea, jos haluaa saada elämässään jotain aikaan? En tiedä! Mitä teen? Mistä saan ruokaa? On nälkä! Miksi olen hereillä kun kohta pitää lähteä landelle aloittamaan uudenvuoden menoja?!

Hyvää joulua jne.

Mikäli joku ei ole vielä huomannut, niin nyt on Joulu, eli siis aika juhlistaa Jessen synttäreiksi naamioitua kulutusrumbaa rauhoittumalla stressaamaan pahemmin kuin kertaakaan kuluneen vuoden aikana. Lahjojenhankinnat ja sukuloinnit, oi iloa!

Pienenä oli elämä niin helppoa: Omista toiveista syntyi pitkä lista ja kellekään muulle ei tarvinnut hankkia yhtään mitään. Jouluherkkuja kasattiin naaman eteen ja legopalikat ja nintendopelit vain ilmestyivät ihmeellisesti pukinsäkistä.

Toista se on tänäpäivänä, oh boy. Taistelussa turhan ostamista vastaan tuli taas meditoitua ja selailtua nettikauppoja viikkokaupalla. Aatonaattona piti vielä uhrautua rakeiden piiskattavaksi ja käydä ihan fyysisessä kaupassa ostoksilla, kun ko. kapinetta ei voinut tilata netistä. The horror, the horror!

Joulu olisi helppoa kun kaikilla ihmisillä olisi jokin selkeä yksinkertainen intohimo, jota voisi loputtomiin tyydyttää. Aivan kuten tämän hurmaavan videon pariskunnalla. "Uusi fleshlight JJEEEEEE BEST DAY OF MY LIFE!!".

Kaikki kuitenkin tietävät että kun pakollisista valituksista on päästy yli, on joulu todellisuudessa sikakivaa (aah..kinkku..aah) vielä ihan aikuisenakin. Kivaa joulua!

Kuvat: Triple M, triplem.com.au

 

Pressanvaalit

Postiluukusta oli näemmä tipahtanut muistutus kansalaisvelvollisuuksista. Luulin vaalien olevan vasta maaliskuussa, mutta kas kummaa niihin on enää kuukausi aikaa. Olen tähän asti seuraillut vaalijuttuja lähinnä sivusilmällä, mutta nyt innostuin vähän lukemaan uutisointeja ja katsomaan netistä ihan Ylen vaalikeskustelunkin.

Enkä kyllä aio katsoa enempää. Aiemmin kelasin, että voisi käydä äänestämässä Paavoa muodon vuoksi, mutta antaa olla. Saulin henkilökultti on vieläkin sen verran luja, ettei Putinkaan pääse vastaavaan kannatukseen edes käsitellyillä äänipöntöillä.

Vaaleista tekee mielenkiintoisen lähinnä muiden ehdokkaiden mukanaolon motiivien pohdinta. Kaikki kyllä luultavasti vaistoavat varsinaisten presidenttiyshaaveiden olevan turhia, joten vaalikilpailussa nähdään varmasti monenlaisia piilotarkoituksia. Miksi ne muut oikein ovat siellä?! Tällaisia omia viboja olen nyt saanut ehdokkaista:

Sauli Niinistö
Koko kansan tsunamisankari. Pakko käydä istumassa tenteissä ja debateissa, jotta näyttäisi tehneen vaalityötä voittonsa eteen, vaikka tulee valituksi joka tapauksessa.

Vahvuudet: Supersankarius ja hotein first lady.

Heikkoudet: Ehkä fanijoukot jäävät kotiin, kun jokainen olettaa tarpeeksi monen muun kumminkin äänestävän.

Pekka Haavisto
Vihreät profiloituivat vuosi sitten persujen vastavoimana lähinnä antirasismipuolueeksi. Suunnitelman epäonnistuttua ja kannatuksen romahdettua he ovat nyt asettaneet Haaviston estradille muistuttamaan äänestäjiä siitä, että Vasemmistoliitto ei olekaan ainoa puolue luonnonsuojelun ja seksuaalivähemmistöjen asialla.

Vahvuudet: Monista olisi hauska nähdä maailman ensimmäinen all-male presidenttipari kiertämässä maailmaa edustusmatkoilla.

Heikkoudet: Ei nyt varsinaisesti ole mikään johtajapersoona.

Paavo Väyrynen
Koki nöyryytyksen keväällä kun tuli kannatusalueiltaan Lapista Uudellemaalle "Keskustan ääniharavaksi" ja putosi eduskunnasta. Puolueen kieriessä vielä kannattajaromahduksen tuskissa heidän ainoaksi presidenttihalukkaakseen jäi Paavo. Ei pelkää näyttää huomanneensa koko homman olevan sirkusta ja suoltaa surutta ulos erikoisia juttujaan. Kevään katkerat muistot jää unohduksiin, kun pääsee vähän irroittelemaan parrasvaloihin. 

Vahvuudet: Hulvaton piristysruiske niin kauan kuin ei ole realistista mahdollisuutta voittaa.

Heikkoudet: Ego puskee yli äyräiden kuin Etelä-Suomen joet.

Paavo Lipponen
Vetäytyi monien iloksi jo vuosia sitten kirjoittamaan muistelmiaan ja viettämään rauhaisaa perhe-elämää, mutta ei ole malttanut pysyä kolossaan, vaan on harva se päivä julkisuudessa ilmoittamassa kuinka väärässä kaikki taas ovat. Nyt nauttii täysin rinnoin päästessään kunnolla parrasvaloihin kertomaan kuinka asoiden täällä Ruotsin itäprovinssissa tulee mennä. Joidenkin mielestä vaalien ainoa kokoomusehdokas.

Vahvuudet: Murahtelee syvältä ja tunteella.

Heikkoudet: Edustaa enää lähinnä itseään.

Paavo Arhinmäki
Paljon paasattavaa huono-osaisten ja vähemmistöjen puolesta, ja puolueensa ykköstykkinä valjasti tämänkin foorumin käyttöönsä. Nauttii selvästi olla piikkinä muiden ehdokkaiden lihassa. Paavo vain tuntuu sopivan ulosanniltaan paremmin Sports Academyn huutosakkiin.

Vahvuudet: Rento meininki.

Heikkoudet: Ei edes yritä miellyttää yli 50:tä prosenttia äänestäjistä.

Timo Soini

Kaikki tietävät, että persuille käy kehnosti jos heidän isä aurinkoisensa voidellaan puolueesta ulos Mäntyniemeen. Jytkyn jälkeen persuista tuli kuitenkin niin suuri puolue, etteivät he voi jäädä vaaleista pois menettämättä momentumiaan. Soini taas on ainoa persu, joka voidaan ottaa vakavasti Niinistön ja Lipposen kaltaisten dinosaurusten vierellä. Playing with fire here.

Vahvuudet: Nyt valuu jo persuvihaajienkin äänet sinne kuuluisaan laariin. 

Heikkoudet: Kukaan ei taida oikeasti tahtoa Soinia presidentiksi, tuskin edes Soini itse.

Eva Biaudet
RKP tuskin odottaa mitään 90-luvun ihmevaalien toistoa, joten on luontevaa valita edustajaksi suhteellisen harmiton ja miellyttäväsäärinen Biaudet. Nyt kun persujen nousun myötä on yhä näkyvämmin arvosteltu kielipolitiikkaa ja RKP:n vakinaistettua hallitusvirkaa, puolueelle voisi olla vahingollista iskeä vaalitentteihin rautarouva Thors tai elitistinen Donner.

Vahvuudet: Kiintiöäänestäjät.

Heikkoudet: Kiintiöäänestäjät.

Sari Essayah
Vaikuttaa samanlaiselta taktiselta manööveriltä kuin Stubbin vetäminen Euroopasta ulkoministeriksi: Päivi Räsänen haluaa tehdä tulevaisuutta varten tutuksi nuoremman kasvon puolueesta.

Vahvuudet: Jumalallisen intervention mahdollisuus äänestysiltana.

Heikkoudet: ks. eroakirkosta.fi:n tilastot.



Nyt jäädään odottelemaan lähinnä sitä kuka pääsee jatkamaan Saulin seurana vielä helmikuun puolelle vaalien toiselle kierrokselle, vai kyllästyvätkö ihmiset sirkukseen jo vuodenvaihteessa ja äänestävät Niinistön suoraan uudeksi rakkaaksi johtajaksemme. We shall see.

Kävi miten kävi, niin joidenkin mielestä suunta on joka tapauksessa parempaan:

Unikokemuksia

Oli linnan juhlat tuossa taustalla (vahingossa) auki ja pääsin todistamaan oikein hauskoja haastatteluja: Michael Monroe ja Ismo Alanko olivat aivan jännät housuissa ja jäätyivät toimittajan kysymyksiin.

Paras oli kuitenkin seitsenkymppinen taiteilijatäti Outi Heiskanen (ks. kuva), joka ensin selitettyään jotain epämääräistä kivikauden transsiunista, tokaisi toimittajalle hänellä olevan vielä yksi molojuttu kerrottavana, mikäli neiti jaksaa kuunnella. Harmillisesti toimittajan pokka piti ja hän totesi kiireesti, että onkin valitettavasti jo siirryttävä eteenpäin. Jäi molotarina kuulematta, mutta siis loistomeininki bileissä!

Joo mutta.. hankin elämän sitten huomenna. Pistetään tämä pikkujouludarran piikkiin.

"Olisi vielä yksi molojuttu!" (kuva: Matti Matikainen, iltalehti.fi)

Asiaan. Unia on kertynyt ja nyt olen alkanut etsimään niistä dreamsigneja, eli useammin kuin kerran esiintyneitä eriskummallisuuksia. Sellaisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä juuri minun unilleni.

Samalla olen ihmetellyt mitä kaikkea onkaan tullut nähtyä. Uniaan lukiessa pystyy kokemaan niiden tapahtumia uudestaan todellisen muiston tapaan, ja yhtä todellisiahan nekin tavallaan ovat. Eivät vain sijoitu tosimaailmaan.

Ihmisellä kuluu suunnilleen kolmaosa elämästään nukkuessa, eli siinä ikään kuin elää vähemmän, jos ei muista yöllisistä seikkailuistaan mitään. Unien kirjoittamatta jättäminen alkaa tuntua vapaaehtoiselta amnesialta.

Ja mitä elämää yöstä löytyykään! Olen viimeisen parin kuukauden aikana mm. katsellut Vesa Keskisen afrikkalaisen vaimon tanssiesitystä, taistellut miekoin Liam Gallagherin ja Timo Soinin kanssa, sekä käynyt läpi tuskaa siitä kuinka tuntemasi ihminen voi yhtäkkiä vain kuolla ja olla lopullisesti olematta, ilman että koskaan ehdit todella tuntea häntä.

Nyt kun pääsee muistoissaan takaisin ko. paikkoihin, niin osaa arvostaa myös mielen rakentamien maailmojen visuaalisuutta. Olen todistanut vierestä auton syöksyä parturin ikkunan läpi ja katsellut rauhassa yöllistä suurkaupunkia sen korkeimmasta pilvenpiirtäjästä. Nämä on oikeasti hienoja muistoja ja jos en olisi kirjoittanut niitä ylös, en pääsisi niihin enää mitenkään käsiksi.

Olen saanut kaksi selkounta jo aikaan tässä projektin mittaan ja niidenkin aikana olen tyytynyt lähinnä vain ihastelemaan ympäristön visuaalisuutta ja älyttömän siistejä yksityiskohtia. Ensimmäinen tapaus kesti vain pari sekuntia, jonka aikana ehdin ainoastaan tarkastella roskalaatikon kantta ja ihmetellä kuinka aidolta se tuntui ja näytti naarmuineen kaikkineen.

Toisessa selkounessani, johon pääsin tässä pari viikkoa sitten, havahduin tajuihini hississä. Yritin taikoa sinne haluamiani ihmisiä, mutta se ei toiminut. Mietin kiireellä, että mitä nyt kannattaisi tehdä ja rupesin tarkastelemaan ympäristöä: Seinän metallipinta oli kiiltävää ja sileää. Kerrosnappien tilalla oli huolellisesti kaiverrettuja kirjaimia. Paras oli kuitenkin hissin peili, josta katselin itseäni ja äimistelin kasvojen yksityiskohtaisuutta.

Kun sain tarpeekseni, poistuin hissistä ja astuin autioon toimistotilaan. Halusin ehdottomasti päästä puhumaan mieleni luoman ihmisen kanssa ja juoksentelin ympäri toimistoa sellaista etsien. Lopulta näin parveketerassilla istuvan erään duunikaverini. Hän huomasi minut ja selvästi näytti odottavan, että tulen puhumaan hänelle. Ja kuinka vitun ollakaan, ennen kuin pääsin hänen luokseen, heräsin.

Herääminen selkounesta ei ollut aivan sama asia kuin herääminen normiunesta. Herääminen oli tapahtunut jo siellä hississä. Hetkeä ennen kuin aukaisin silmäni, tajusin toimistossa juostessani että kohta aukaisen ne silmäni, ja sitten - räps - avasin silmät ja makasin sängyssäni. Ei tapahtunut mitään havahtumista, tai tietoisuuden selkiytymistä. Siirryin vain sulavasti unimaailmasta tosimaailmaan. Makasin onnellisena paikallani ja tuijotin kattoon. Älyttömän siisti kokemus.

Noustuani ylös, menin heti peilin eteen ja katsoin miltä oikeasti näytän. Mieleeni oli nähtävästi jäänyt varsin tarkka kuva sen hetkisistä kasvojen yksityiskohdista ja ne kaikki projisoituivat kuvaani siellä hissin peilissä. Tajusin myös, että olin unessa peilannut kasvojeni täydellistä sivuprofiilia, mikä tosielämässä ei onnistu, vaikka kuinka yrittäisi sivusilmällä sitä toteuttaa.

Tähän asti olen päässyt noihin selkouniin luultavasti siksi, että olen lukenut aiheesta ja ollut kiinnostunut. Eli samaa reittiä mitä unien aiheetkin tulevat: olen ajatellut asiaa päivän aikana. Haluan kuitenkin ehdottomasti oppia pääsemään selkouniin tarkoituksella ja siksi jatkan seuraavaksi niihin dreamsigneihin.