Kesätrendit 2012!

No niin, nyt kaikille trendejä metsästäville tytöille tiedoksi, että tämän kesän kuuminta hottia on ns. "six feet under"-look. Tämän voi todeta tyyli.com -sivustolta, jossa kertaalleen kuopattu mallityttö edustaa vetreänä uutta tyyliä:

tyyli.com

Onpas siinä kuuma misu! Suosittelen! Vastaavan lookin saavuttaminen tuskin on kuitenkaan helppoa, mutta joitakin neuvoja tulee mieleen.

Esim. Boris Karloff treenasi legendan mukaan 30-luvulla Frankensteinin rooliaan varten jättämällä unet vähiin ja ruokkimalla itsensä lähinnä raaoilla kananmunilla. Tulos oli ihan hyvä, joskin liioiteltu meikkaus hieman rikkoo efektiä (ks. kuva 2). Muistakaa naiset ettei kannata upottaa itseään meikkeihin.

Kuva 2

Jos Karloff-dieetti ei kuulosta tarpeeksi tehokkaalta kesäkuntoon pääsemiseksi, ja tuntuu että sinun juttusi on  pikemminkin olla hard-core, niin ratkaisu voi löytyä haitilaisesta kansantarustosta:

Täytyy hankkia paikallinen noita (bokor) annostelemaan hallusinoivat ja zombifioivat kemikaalit, jotka sitten kippaat kurkusta alas. Erinäisten rituaalien jälkeen kuukahdat maahan, sinut todetaan kuolleeksi ja toimitetaan arkussa mullan alle.

Mutta sinäpä et olekaan oikeasti kuollut. Kidut tajuttomana arkussasi, ja ennen kuin hapenpuute pääsee syrjäyttämään toivotut aivovauriot totaalisella kuolemalla, saapuu bokor kaivamaan sinut ylös. Työn tuloksena sinusta on tullut juuri sopivan aivoton ja kalpea (plus ehkä hieman homeinen) kohdataksesi kaupungin kesän trendikkäänä. Onneksi olkoon.

Siinä onnellisessa tapauksessa, että olet sattunut aloittamaan kokaiinin käytön jo hyvissä ajoin ja ennakoiden, niin tästä trendikkyyden tavoittelusta tulee aivan naurettavan helppoa (olettaen että rahat eivät lopu). Käännät vain nupit kaakkoon ja järkkäät kokkelibileet kotonasi joka ikinen ilta. Viimeistään kesän loppupuolella alkaa luultavasti trendikkyys jo pilkottaa.

Tätä metodia on käyttänyt mm. supermalli Kate Moss, joka kyllä tietää mistä suunnasta muotimaailmassa kulloinkin tuulee:

  

Jännä kaupunki

Koska Mötley Crüen keikan piraattikatsomoon ei tarvittukaan istumisalusia, luin Puoli kaupunkia -lehden jälkeenpäin junassa. Onneksi näin, sillä siinä oli jännä artikkeli Helsingin kadunnimistä. Innostuin sen pohjalta myös googlettamaan kaupungin nimistöä.

Uudemmilla asuinalueilla on yleensä vain joku tietty teema, kuten Puksussa säveltäjät, jonka mukaan teitä nimetään, mutta välillä löytyy kuriositeetteja, joiden taustalta löytyy yleensä aina joku tarina. Esim. Tapaninvainiosta löytyy Papukaija Zagulan polku, joka on nimetty vuonna 1950 edesmenneen varakkaan leskirouva Multanovskajan lemmikin mukaan. Papukaija niitti naapurustossa kuuluisuutta handlaamalla perusviheltelyn lisäksi sekä kiroilun, että koiran käskyttämisen.

Malmin kuvalehti

Erityisesti keskustan vanhojen alueiden nimistölle löytyy kaikille taustansa, vaikka ne tapaavatkin kertoa enemmän historiasta kuin hauskoista pikkujutuista. Tosin esim. Tehtaankatu on saanut nimensä sen varteen kaavailluista tehtaista joita ei ikinä rakennettukaan.

Suomelle kiltti tsaari Aleksanteri I kieltäytyi jalosti 1800-luvun alussa kun Helsinki tarjosi hänelle nimikkokatua. Sen sijaan hän nimesi tarjotun kadun Unioninkaduksi ystävyyden merkiksi. Tämä ei kuitenkaan lannistanut nöyriä alamaisia, jotka odottivat Allun kuolemaa ja ristivät sen jälkeen yhden kaupungin pääkaduista Aleksanterinkaduksi.

Samaisen miehen lähisukulaisten mukaan on nimetty myös mm. Mikonkatu ja Liisankatu, mitä ei käännetyistä nimistä ehkä ihan heti tulisi ajatelleeksi.

Tsaarin suvun palvonta alkoi suunnilleen heti Venäjän valloitettua Suomen, mutta sen sijaan Ruotsin vallan aikaisia nimiä alettiin mehustella vähän jälkijunassa; 1900-luvun alussa. Jostain syystä tämä tribuutti päätettiin toteuttaa juuri Kallion nurkilla: Kustaa Vaasa, Fleming, Kaarle, Sture, Brahe, Torkel...

Kustaa olisi taatusti ylpeä.

Kallion nimistöön liittyy muutenkin kaikkea jännää. Erityisesti Hakaniemen ympäristössä on ollut monta hämmennyksen aihetta. Ensinnäkin, mikä edes on Hakaniemeä? Ilmeisesti sekä kaikki että ei mikään: Hakaniemellä ei ole rajoja, eikä mikään alue periaatteessa ole vain Hakaniemeä. Haka tarkoittaa laidunmaata, joten näillä nurkilla ovat joskus lehmät märehtineet. Sen sijaan Merihaan "haka" tulee kenties jostain muusta, koska sen paikalla on alunperin ollut ainoastaan Pannukakku-niminen saari.

Pitkänsillan pohjoispuolelta alkavan Siltasaaren nimi on toisinaan hämännyt, ja nyt kun otin asiasta selvää, niin saarihan sekin on tosiaan ollut. Nykyisen Hakaniemen torin paikalla on vellonut Töölönlahteen katkeamatta ulottuva salmi. Pitkänsillan nimikään ei tule legendaarisesta kuilusta Kallion duunarien ja Krunikan porvarien välillä, vaan se on ollut Siltasaaren kahdesta sillasta se pidempi. "Pikkusilta" johti saaresta pohjoiseen, nykyiselle Hämeentielle.

Dösäpysäkkien mainostauluissa on alkanut näkymään näitä "skannaa tämä puhelimellasi ja näe video/lataa ohjelma"-tyyppisiä juttuja. Ehkä joskus vielä panostetaan ja laitetaan katukyltteihin skannattavat tarrat, joiden kautta voisi nähdä mistä nimi on peräisin ja kokea palasen kaupunkihistoriaa. Jeee, jännnnäää!

 

Oodi Siikalatvan opettajille

Näin koulujen päättäjäisviikonloppuna on perinteiseen tapaan taas rankattu maan lukiot paremmuusjärjestykseen ylppäreiden arvosanojen perusteella.

Hesari hehkuttaa Ressun paluuta ylivertaisimmaksi ja telkkarissa yksi listan laatijoista pohti kuinka samat lukiot vaikuttavat olevan vuodesta toiseen parhaita, mitä nyt joku epämääräinen pikkukoulu Siikalatvalta mahtui tällä kertaa kärkikymmenikköön. Varmaan vahinko.

Lista näyttää kymmenen parhaan osalta seuraavalta. Pisteet ovat summia neljän pakollisen aineen tuloksista muutettuna numeromuotoon. Kokonaiseen listaan voi halutessaan tutustua tästä.

Vähän hämää miksi tämä sama teatteri jatkuu joka vuosi. Jos Ressuun pääsee sisään vain vajaan kympin keskiarvolla, niin olisihan se nyt perin merkillistä mikäli siellä ei laudatureita tahkottaisi. Paljon enemmänhän kertoisi se muuttaako lukio oppilaiden suoritusta yläasteeseen nähden.

Koska yo-todistuksissa on seitsemän pykälää, ne voi helposti muuttaa kouluarvosanoiksi. Ja vaikka ne eivät olekaan suoraan verrannollisia yläasteen keskiarvoihin, antaa vertailu silti ehkä osviittaa siitä mihin suuntaan kehitys on mennyt.

Tällaiselta lukioiden top10-lista näyttää kun neljän pakollisen aineen tulokset on muutettu kouluarvosanamuotoon ja keskiarvoiksi. Kymppi on L ja ysi on E.

Esim. Ressun kohdalla näistä kirjoittajista on aikoinaan päässyt kouluun sisään alimmillaan 9,38:n keskiarvolla, joten ehkä tulos ei nyt aivan shokki ole.
Laitetaanpa saman tien perään sulkuihin muidenkin lukioiden sisäänpääsyrajat tuolta vuodelta 2009, jolloin suurin osa näistä ylioppilaista on aloittanut opiskelunsa.

Ookei. Tässä tuleekin jo aika suuria eroja. Vaikka toinen onkin keskiarvo ja toinen alaraja, niin vähentämällä tuloksista sisäänpääsyraja saadaan jotain osviittaa siihen mitä lukion aikana on saatu aikaan. Nyt järjestys onkin tämän kymmenikön osalta jo aivan toinen:

Rispektiä Kulosaarelle ja Katedralskolanillekin, mutta koko listan suurin uutinen on varmasti Ressun sinänsä hyvän menestyksen sijaan se, että pienessä landelukiossa on melkein kuutosen puolella olevalla keskiarvorajalla tullut sisään porukka, josta on kolmessa vuodessa hiottu laudatureita tykittävä tehoryhmä. Sieltä kirjoitti vain 15 ylioppilasta, joten yksikin musta lammas olisi vetänyt keskiarvoa alas. Mitä helvettiä siellä on puuhattu? Onko alkuperäiset oppilaat korvattu geenimanipuloiduilla klooneilla vai alien-hybrideillä, that's what I wanna know.