Ylen aamu-tv:ssä
oli tässä hiljattain vierailulla persoonallisuuspsykologian hellä rautarouva Liisa Keltikangas-Järvinen. Pätkä kannattaa katsoa, jos jutut kotihoidon tuen typistämisestä ovat jostain syystä herättäneet ajatuksia.
Päällepäin haastattelun sanomana oli ettei alle kolmevuotiailla pitäisi olla mitään asiaa nykyisenkaltaisiin päiväkoteihin, mutta taustalta nousi piilevästi myös toinen teema: Miksei asiantuntijoita kuunnella päätöksenteossa?
Sellainen yhteiskunta olisi kiva, jossa kaikki ihmisten hyvinvointia tukeva ja edistävä tieteellinen tieto valjastettaisiin aina käyttöön, mutta näin ei vain ole. Kun tieto ei sovi poliitikoiden agendaan, tutkimustuloksista tuleekin "mielipiteitä" ja "poliittisesti latautuneita näkökulmia".
Sehän on ihan perusmeininkiä, että poliitikko ei koskaan ole vastuussa päätöksiensä pitkäaikaisista seurauksista. Hyödyllisintä on tehdä muutoksia siten, että tulokset näkyvät heti ja omat äänestäjät ovat tyytyväisiä.
Sitten kun parinkymmenen vuoden päästä esim. koko maa on konkurssissa ja elää muiden euromaiden avustusten varassa, vastuussa ovat jo uudet henkilöt. Hahaa!
Tiedetään, että sullomalla kaksivuotiaat lapset kärvistelemään pitkää päivää ylisuuriin päiväkoteihin, saadaan parinkymmenen vuoden päästä todennäköisesti aggressiivisempi ja häiriöisempi yhteiskunta, joka koituu silloin paljon kalliimmaksi kuin mitä kotihoidontuki tai pienemmät päiväkotiryhmät tänä päivänä. Mutta kurmotus kohdistuu silloin sen hetken poliitikoihin, joten who cares.
 |
| taloussanomat.fi |
Mutta miksi poliitikkojen pitäisikään miettiä nelivuotiskautta pidemmälle, kun kansan muisti ei kerran kata enempää?
Olisi hienoa kun jotkut viitsisivät tehdä nettiin sellaisen jännän ja simppelin sivuston, josta voisi helposti nähdä kuka puolsi mitäkin päätöksiä ja mitä niistä ehkä on seurannut.
Samalla voisi vaalien lähestyessä helposti katsoa ehdokkaiden aiempia päätöksiä vapaasti rajattavilta aihealueilta, ja verrata niitä luultavasti aivan toisenlaisiin vaalikonevastauksiin.
Luultavasti duunarit äänestäisivät silti edelleen kokoomusta ja valehtelusta kiinni jääneet valittaisiin kerta kerralta uudelleen, mutta olisipahan hauska uusi lelu, jolla leikkiä vaalien alla!
Toinen juttu on se, että miksei ministereiksi voisi asettaa aina oman alueensa asiantuntijoita eduskunnan ulkopuolelta?
Silloin ei kodinhoidon tuen leikkelyaikeita olisi selittelemässä malli-/telkkarijuontajataustainen peruspalveluministeri, eikä opetusministerinä riehuisi koskaan enää hevoskasvattaja draama-ideoineen.
Kun vielä tehtäisiin laki, ettei sama ihminen voi olla kahta kautta ministerinä, ehkäistäisiin paineet saada aikaan nopeita muutoksia tulevien vaalien pelossa. Eivätkä ministerit olisi kaikenlaisten lobbareiden vietävissä, koska olisivat itse oman alueensa asiantuntijoita. Vuorollaan vallankahvassa olleet jättäisivät selkeän perinnön, jonka seurauksia muut voisivat jälkikäteen helposti arvioida. Vitsi kuinka hienoa?!
Sitten kun jotenkin saataisiin vielä järjestettyä ministerisalkkujen jako osaamisen ja ansioiden, eikä kaverisuhteiden ja hyvä veli -periaatteen mukaan, niin ehkä meillä olisi ministereitä, joita aidosti kiinnostaa yhteiskunnan kehittäminen parempaan suuntaan, eikä taloudellisten tukiryhmiensä edut ja oikut.
Ehkä tietovajeista ja muista ihme mafiameiningeistäkin päästäisiin samalla. IIII'm just saying...
 |
| yle.fi | |
