Jos metsään haluat mennä nyt...

Ne ovat täällä! Invaasio on alkanut! 2012 ja ilmastonmuutos ja kaikki! We're all gonna fucking DIEEEE!

Pienen hetken sisään on ympäri maailman uutisoitu näyttävästi kahdesta shokeeraavasta ufokuvasta. Tämä Britanniassa napattu merellinen otos ilmaantui julkisuuteen pari viikkoa sitten:

Kuva: APEX

Kuvasta nousi suuri kohu maailmalla ja Ilta-Sanomissa kerrottiin mm. seuraavaa:

"Mies vei kuvan Cornwall UFO Research Grouppiin (CUFORG), joka tutkii sitä parhaillaan. COFORGin perustaja Dave Gillham arvelee, että lentävä esine olisi noussut merestä. Hän ei kuitenkaan osaa sen tarkemmin määritellä esineen alkuperää. Iso-Britannian laivaston lentotukikohdasta vahvistetaan, ettei alueella ollut tuolloin puolustusvoimien lentokoneita."

Well fuck me, minusta toi näyttää kyllä vasemmalle lentävältä lokilta... Cornwallin ufotutkimusryhmän vakavamielinen viikkokokous kylän pubissa yltyy vielä nyrkkinujakaksi kun joku heistä huomaa saman.

Ufoaiheisia sivuja on hauska käydä tsekkaamassa aina kun näitä suuria uutisia ilmaantuu. Nytkin oltiin palstoilla aivan mehuissa ja pähkinöissä. Puhuttiin "kiistattomasti vuoden ufokuvasta" ja "merkittävimmästä valokuvasta pitkään aikaan". Voikohan vuoden ufokuvasta saada palkinnon?

 - Hitto kuva tärähti. Ei tällä lokilla kyllä irtoa vuoden luontokuvaa, yhyy.
 - Nou hätä, kyllä se vuoden ufokuvasta menee.

Lokki jäi kuitenkin pian kakkoseksi. Viime viikon perjantaina MTV3.fi kertoi nimittäin seuraavaa: 

"Onko kyseessä huijaus vai esiintyykö kuvassa todella asukas toiselta planeetalta? Daily Mail -sanomalehden nettisivut julkaisivat häkellyttävän kuvasarjan Amazonin viidakosta Brasiliasta. ... 'Alueen biodiversiteetti on runsasta, joten on ymmärrettävää, että vierailijat käyvät juuri siellä'."

Oltiin saatu hurjaa kuvamateriaalia, jossa metsänrajalla näkyy outo valoilmiö, sekä klassinen pieni harmaa humanoidi. We are not alone. Tältä se näyttää. Alkuperäinen kuvasarja löytyy Daily Mailin sivuilta.

Tarkemmin zuumailtuna paljastuu, että humanoidi onkin itse asiassa rayman-versio, jonka pää saattaa ehkä olla kiinni viereisessä puussa, mutta ei ainakaan olion vartalossa. Pään ja kropan välillä voi tietysti olla myös langaton yhteys, eikä kaulan puuttuminen varsinaisesti raymaninkaan menoa haittaa. Ehkä kyseessä on aito vierailija Zeta Reticulista.

Metsästä paljastuu lähemmin tarkasteltuna myös muita yllättäviä olentoja. Vasemmassa yläkulmassa ufomiestä vaanii lehtien lomasta ilmiselvä entti. "You looks like little orc to me!"

Eikä tämä mitään. Valopiste vaikuttaa olevan jonkinlainen yleisempi portaali taruolentojen maailmaan. Toisesta zuumauksesta löytyy sekä lentävä day of the dead -maskotti, että koko oikean laidan täyttävä Star Wars -keisarin haamu. Katso noita kalman sormia! MITÄ TÄÄLTÄ VIELÄ TULEE?!

Ihmismielen kyky hahmottaa muotoja visuaalisesta sekamelskasta ei lakkaa kiehtomasta. Odotan innokkaana seuraavaa shokeeraavaa ufohavaintoa.

Unimaailma

Täydellistä virtuaalimaailmaa odotellessa tuli mieleen, että meillähän melkein jokaisella on jo olemassa oma vastineensa sille. Emme vain unessa tyypillisesti ymmärrä, miten loistava leikkikenttä ympärillä avautuu.

Muistan ainakin muutaman kerran havahtuneeni unessa tajuamaan missä olen. En ole varma olenko ihan oikeasti tiedostanut olevani unessa, vai onko "tiedostaminen" vain kuulunut unen juoneen, mutta se ei muuta lopputulosta: pääsen tekemään mitä huvittaa. Monet ovat nähneet tällaisia selko- tai lucid-unia, ja ne ovat aina älyttömän siistejä kokemuksia.

Muistan vieläkin ensimmäisen selkouneni. Havahduin arkisen päiväkotini pihalla huomaamaan, että pystyn kontrolloimaan untani. Euforian vallassa päätin syöstä käsistäni tulta ympäriinsä ja sytytin päiväkotini palamaan. Maltan nyt ehkä olla tekemättä pikku-Jarnon motiiveista mitään suurempia päätelmiä. Oli ihan kiva päiväkoti!

Viimeisen parin vuoden ajalta muistan kolme vastaavaa unta. Niillä kerroilla keskityin pyromanian sijasta lähinnä lentämiseen yms. hyödylliseen. Ikimuistoisia kokemuksia.

Näissä unissa tuntuu kuitenkin aina olevan kaksi ärsyttävää ongelmaa: Ensinnäkin niitä on todella hankala pitää yllä muutamaa sekuntia pidempään. Joko tulee fiilis, että "älä nyt saatana vaan herää", jolloin tietysti herää, tai sitten normiunen sumuisuus kaappaa takaisin huomaansa.

Toisekseen selkounia näkee aivan liian harvoin. Muutama sekunti vuodessa on aika vähän :(

Näitä unia väitetään kuitenkin voitavan oppia hallitsemaan paremmin treenaamisen kautta. Laitoin tilaukseen tuttavani suositteleman kirjan, jonka pitäisi ohjata lukuisampiin ja antoisampiin selkouniin. Koska tiedän jo valmiiksi, että prosessiin kuuluu unien jatkuva ylöskirjaaminen, niin olen aloittanut sen jo aiemmin.

Hankin tarkoitusta varten tällaisen überhienon kirjan, jossa kannet on nahkaa ja sivut käsintehtyä paperia. On pikkasen eri fiilis aamulla kirjoittaa unikokemus mustekynällä rosoiselle paperille, kuin kuulakärkikynällä ruutuvihkoon. Nämä on näitä pieniä suuria asioita.

 
 

Kuka pelkää pimeää?

Kävelin tänään virtuaalimaailmassa - tai ainakin puoliksi sellaisessa - omin jaloin.

Silmille laitettiin lämpökamera, joka mahdollisti heikon pimeässä näkemisen. Korville taustaäänet poistavat kuulokkeet. Astuin sysimustaan tunneliin ja arkimaailma sulkeutui oven mukana taakseni.

Seurasi vartin verran varovaista hortoilua pimeiden käytävien ja huoneiden läpi, joissa näkyi vain se mitä tekijät halusivat kulkijan näkevän. Asioita joita siellä ei oikeasti ollut.

Heikko lämpökamera näytti vain muutaman metrin eteenpäin ja seuraavaa ovea piti etsiä pimeydestä pelonsekaisin tuntein. Kaikki oli pelkkää sähisevää mustavalkoisuutta.

Myös kuuloaisti oli kaapattuna. Korvat peittävistä kuulokkeista kuului hyytävää taustaääntä, joka nosti kylmiä väreitä. Todellisia ääniä päästettiin tietoisuuteen vain tarkoin valittuina hetkinä, ja silloinkin liioiteltuina, valheellisina ääninä: Yllättäen oven avaus kuuluu luonnottoman kovaa. Käytävässä omat askeleet kaikuvat väkisin jättiläisen tömistelynä. Herää alkukantainen pelonsekainen tunne siitä, että minä en voi tietää keitä muita täällä on, mutta nyt he tietävät varmasti missä minä olen.

Tuntoaisti oli kaapattuna vain hetkellisesti käteni liukuessa hologrammituolin läpi. Aavemaiselta näyttävän pöydän todellisen pintaliinan materiaali palautti kuitenkin tunnusteltuna todellisuuteen. Maailma on edelleen totta.

En kerro tarkemmin mitä kaikkea siellä pimeässä näkee, sillä tämän kuun loppuun asti jokainen voi vielä käydä kokemassa sen itse. Kyseessä on Terike Haapojan teos Edge of the World, joka löytyy Amos Andersonin taidemuseosta Forumin takaa. Suosittelen käymään. Kokemus kustantaa vaivaiset 4€ opiskelijalta ja 8€ työn orjalta. Osoite ja aukioloajat.

Liikaa ei kannata hologrammeilta odottaa, sillä tekniikka on vielä lapsenkengissään. Surrealistisena ja klaustrofobisena kokemuksena paikka on kuitenkin vertaansa vailla.

Lisäksi teos antaa osviittaa siihen, mitä tulevaisuudessa voidaan kehittää. Huolellisilla kauhuelementeillä varustettuna vastaavanlainen paikka voisi olla TODELLA pelottava.

Ja sitten sinä päivänä kun astuu tulevaisuuden teknologialla varustettuun, kaiken tilan ympärillä kaappaavaan interaktiiviseen virtuaalitodellisuuteen, voi muistella seikkailuaan pimeässä ja miettiä, että tällaisesta kaikki alkoi.