Ufojuttuja

Tänä kesänä järjestettiin yliopistolla ensi kertaa ufokurssi, joka oli tietysti pakko käydä näkemässä. Luennot piti aiheesta väikkärin tehnyt herra, jonka näkökulmana oli luonnehtia ufoilmiötä modernina kansanuskona, avaruusajan keijutarinoina.

Luennot olivat pitkiä ja yllättävän tylsiä, lukuunottamatta yksityiskohtaista kertomusta Antonio Villas Boasin villeistä seksikokemuksista humanoidinaaraan kanssa, sekä sitä ensimmäisen luennon hetkeä kun luentosali rupesi tärisemään läheisen rakennustyömaan vuoksi ja luennoitsija lopetti puheensa, katseli ympärilleen ja totesi: ”Olen kertonut liikaa. Ne ovat tulleet hakemaan meitä”.

Luennoilla oli odotetun värikäs kavalkadi yleisöä normiopiskelijoista zz top-partaisiin ufoyhdistyksen miehiin. Bongasin sieltä myös Pertti Jarlan, joka näytti kurssin aikana piirtäneen aiheeseen liittyvän Fingerporinkin.

Mutta entäs ne ufot? Nehän ovat hämänneet siitä lähtien kun lapsena sai traumoja X-Filesistä ja Juhan af Grannin hirveistä ohjelmista. Kävin kurssin puitteissa komean kasan läpi kaikenlaisia raportteja 1800-luvun lopulta asti, ja kyllä niistä nyt ainakin viihdettä saa. Jotkin jättävät myös yhä edelleen päälle vähän häiritsevän fiiliksen, kuten tämä, tämä ja tämä, eikä näitä ainakaan yöaikaan ole kiva lukea.

Juhan af Grann

Kurssi oli kyllä sinänsä toimivaa terapiaa lapsuuden traumoille. Vakuuttavanoloiset uforaportit ovat aika pitkälti selitettävissä havainto- ja sosiaalipsykologisin, sekä kulttuurihistoriallisin seikoin, minkä jälkeen koko 1940-luvun jälkeisen ufoilmiön saa yhtäkkiä varsin sulavasti liitettyä uskontoperinteeseen. On kiehtovaa kuinka kaikille ilmiön osa-alueille aina ufojen ja niiden matkustajien luonteesta sen ympärille muodostuviin sosiaalisiin aspekteihin asti on miltei identtiset vastineensa eurooppalaisessa keijuperinteessä, kristinuskossa, sekä shamanismissa.

Ehkä uskonnollisuus tuppaa muodostumaan ihmiskunnassa aina samalla tavoin. Siinä missä metsät, meri ja taivas olivat ennen täynnä mystiikkaa ja arvoituksia, nykyään niitä edustaa päättymätön avaruus. Kerrotaan ihmeellisistä tapahtumista, jotka ylittävät senhetkisen ymmärryksen ja tarinat paisuvat suusta suuhun. Lopulta ilmaantuu henkilöitä, jotka väittävät olevansa jonkinlaisessa yhteydessä siihen meitä korkeampaan voimaan, joka on vastuussa jännistä ilmiöistä. Nämä profeetat keräävät seuraajia ja muodostuu kultti, joka voi kasvaa aina uskonnoksi asti, tai sitten sen kehitys voi päättyä vaikka komeetan ohisyöksyyn.

Mikähän siinäkin on, että profeetat tuppaavat olemaan aina miehiä ja ainakin jos mediaan on uskominen, niin he tuntuvat saavan kulteissaan pesää tehokkaammin kuin Gene Simmons parhaina vuosinaan. Ja toisaalta täysikasvuisilla uskonnoilla taas vaikuttaa olevan pakottavia tarpeita kontrolloida kaikkien seksuaalisuutta. Ja jos uskonnollinen yhteisö on vähääkään sisäänpäinkääntynyt, niin tuppaa nousemaan juttua hyväksikäyttötapauksista. Ja sieppaustarinoissa tuotetaan villisti jälkikasvua joko keijujen tai humanoidien kanssa. Ja mitä Freudkin sanoisi niistä valosauvoista ja kiekoista taivaalla? I'm just saying!

Mutta anyway, ollakseen silkka virhepäätelmiin ja sosiaalisiin prosesseihin (sekä seksuaalisiin patoutumiin?) pohjautuva uskonnollinen ilmiö, ufoaiheen ympärillä on ollut ajan saatossa hämmentävän paljon kaikkea virallista härdelliä. Jenkkien ilmavoimissa oli 20 vuotta oma virallinen tutkimusyksikkönsä ufoille, jossa alun innostuneiden lausuntojen (”Roswelliin on pudonnut lentävä lautanen ja meillä on hallussamme sen kappaleita!”) jälkeen keskityttiin raivokkaasti kumoamaan ja asettamaan naurunalaiseksi kaikki havainnot. Monille annettiin kenkää ja ihmisiä väitetään jopa kadonneen. Asiakirjat pidettiin visusti salaisina samalla kun vakaasti ilmoitettiin ettei niissä ollut mitään kiinnostavaa. Kerrassaan salamyhkäistä! Esim. Ranskassa puolestaan on yhä edelleen viralliset tahonsa ufojen tutkimukselle, ja kun lukee noita tarinoita lentäjien katoamisista ja poliisien tekemistä havainnoista, sekä useiden toisistaan riippumattomien ihmisten todistamista tapauksista, niin ei voi olla kelailematta, että ehkä sittenkin...

Nukkumaan mennessä on hyvä muistaa, että kaappaukset tapahtuvat aina öisin. Ei muuta, hyvää yötä!

Lopuksi vielä viimeisin ufokohuvideo. Vaikka kaikki tässä huutaa feikkiä ja kotieditointisoftaa päin naamaa, niin silti tästä pätkästä uutisoitiin Suomenkin lehdissä. Check it out.