Törmäsin Hesarissa hiljattain ensi kertaa uuteen sanaan, joka antoi heti negatiivisia viboja ja on ilmeisesti ollut kuuma termi jo pidempään: Karppaaminen. Joku ravintoguru on onnistunut popularisoimaan hiilariruokien kehnot ravintoarvot ja nyt possua ollaan kantamassa teuraalle ennätystahtiin. On näemmä ihan buumi menossa. Valveutunut väki välttää siis paremman elämän toivossa leipää, pastaa, riisiä, perunaa, karkkia ym. korkean hiilihydraattiarvon tuotteita. Proteiini on päivän sana ja lihaveitsi heiluu.
Nopeasti kävi ilmi, että kyse on lähinnä keski-ikäisen työväestön villityksestä. Samaisesta väestöryhmästä todetaan hauskasti samassa lehdessä, että he eivät nykyään juuri liiku. Eli vaikka aiheen ympärillä on peloteltu hiilarien jopa hengenvaarallisilla vaikutuksilla, niin buumin taustalla taitaa jossain määrin olla taas uusi ihmedieettien kaltainen ikäkriisiläisten haihattelu: kehon huolto koetaan välttämättömäksi, mutta vaivannäkö ja varsinkin fyysinen ponnistelu ovat vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella. Gurujen niksit imuroivat hysteerisiä seuraajia, jotka sitten pohtivat että ”Hoidanpa tämän nyt sentään tunnollisesti, niin ei haittaa vaikkei ole aikaa muulle” ja huutelevat kylillä ”Kai SINÄ olet jo kuullut näistä uusista vaaroista? MINÄ ainakin pidän huolta itsestäni!”.
Minähän en ole ravintoekspertti, mutta jotenkin on sellainen kutina, että jos ihminen liikkuu tarpeeksi, niin hän myös onnistuu syömään perunaa ja pysymään silti hengissä. Ja toisaalta jos hän on käynyt viimeksi lenkillä 20 vuotta sitten, niin tuskinpa hänen verenpaineensa pelastuu vaihtamalla porkkanat Kabanossiin. I'm just saying..
Karppaaja on kuin larppaaja (hehheh), joka itse näkee toiminnan hurjan kiehtovana ja saattaa suhtautua siihen aivan tosissaan, mutta ulkopuolisen silmin taas pelkkä hernepussien heittely näyttää vain hölmöltä. Eihän ole mikään uusi juttu, että pääosin hiilareita sisältävä ruoka on pidemmän päälle enemmän haitaksi kuin hyödyksi, mutta onko totaalikieltäytymisessäkään taas mitään järkeä? Ei hiivaleipää tarvitse syödä – alakerran Alepasta saa ruisleipää. Sieltä löytyy myös tummaa makaronia ja täysjyväriisiä. Näiden ravintoarvot on jo aivan erilaiset ja veikkaisin, että leijonanosa gurujen visioimista kauhuista voitaisiin välttää jo tällaisilla melkein huomaamattomilla muutoksilla. Tätä voisi kutsua vaikka semi-karppaukseksi, eli lyhyemmin... skarppaukseksi! Voi olla, että pieni skarppaaminen onkin välillä ihan paikallaan.
Itse olen hyvin samaa mieltä kanssasi karppauksesta, mutta uskoisin, että jotain hyvääkin siitä on seuranut. Ihmiset ovat vaihtaneet margariinit aitoon voihin, 5% ruoka"kermat" aitoon kuohukermaan.
VastaaPoistaToisaalta tuntuu, että kaikki keski-ikäiset liikalihavat naiset ovat löytäneet oikean syyllisen heidän lihavuuteensa. Ei se ei johdu päivittäisistä sipsipusseista, suklaasta tai karkeista. Se johtuu, että meille on syötetty väärää ravitsemustietoa. Syy ei ole meidän, vaan syy on Pekka Puskan & Co, jotka ovat meille vuosikausia syöttäneet väärää tietoa.
Yeah right, Ei kai kukaan koskaan ole käskenyt meidän syömään turhaa roskaa samanaikaisesti sohvaa kuluttaen. Mutta tuntuu, että karppaajat eivät tätä tajua. Itsessä ei ole koskaan syy, vaan muissa.
Itse ainakin aion nauttia uusista perunoista ja jäätelöistä. Karppaajat tehköön mitä haluavat.
Niin, valistus tuntuukin olevan ihan paikallaan silloin kun se johtaa hillittyyn skarppaamiseen ;)
VastaaPoistaRavintogurut kun vain tuntuvat surffaavan vakaasti markkinavoimien mukana, niin voi jäädä taas mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksitään..
”Saunaolut onkin epäterveellistä!! (SHOCK!)”
”Kevytmaito onkin pelkkä teollinen nollahyödyke!! (GASP!)”
Ehkä ennen pitkää jokainen tiedostava yksilö juo pelkkää proteiinipirtelöä ja injektoi loput tarvittavat yhdisteet sohvanpohjalla suoraan suoneen.
Mutta ei siinä, olisihan se ihan jees, että ihmiset olisivat paremmin tietoisia siitä mitä syövät, etteivät einesfirmat pääsisi kusettamaan. Sikäli voisi hyvin nousta Rikun ja Tunnan perässä barrikadeille ihmisystävällisemmän ravitsemustiedon puolesta. Toisaalta hetken kiiman laannuttua koittaisi todnäk. paluu nugettien pariin, koska ne vaan on niin hiton hyviä :|
Thing is..karppaus ei oo pääsääntöisesti elämäntyyli, vaan tapa pudottaa painoa tehokkaasti. On tietty totta, että moni karppaaja ei ikinä pääse tavoitteeseensa, ja päätyy ikuiseen kierteeseen. Tämä toisaalta pätee niin moneen muuhunkin dieettaajaan; eikä kyse ole niinkään metodin huonoudesta kuin karppaajan saamattomuudesta. Komppaan J:ta sen suhteen, että alhaisen rasvan/rasvattomien tuotteiden markkinointi terveellisempänä vaihtoehtona on sairas ilmentymä nyky-yhteiskunnassa. On selvää, että rasvattomuus korvataan jollain (sokereilla), ja siten kaloriarvot ovat samaa luokkaa eikä tuotetta myöskään terveellisemmäksi voi väittää (please let´s not enter the pepsi max world).
VastaaPoistaLiikunnan tärkeyttä ei kuitenkaan liiaksi kannata painottaa ruokavalion kustannuksella (huom. tässä asiayhteydessä kun puhutaan painosta). Tunnin lenkkikin on vastuussa ainoastaan n. viidenneksestä vuorokauden kalorikulutuksestamme. Tämän perusteella voi perustellusti toistaa vanhaa fraasia: olet mitä syöt!
On myös huomionarvoista kuinka maailma on hiljalleen muuttunut yhä enemmän toimistotyöpainotteiseksi, ja siten jo peruskulutus on monilla ihmisillä kovin alhainen. On vissi ero siirellä lomakkeita tiilien sijaan. Perustallaajan (jolla ei ole urheilullisia tai kehollisia ambitioita) kannattaa tietenkin pitää kolmio kasassa: protskua, hyviä rasvoja sekä hiilareita. Kyllä tälläkin metodilla laihtuu varmasti kunhan on kaloritietoinen, ja osaa ynnätä kuitenkaan miinustamatta niitä "välipaloja". Filosofisesti voisi väittää, että onnistuneimmat laihduttajat ovat paitsi kurinalaisia, myös itselleen rehillisempiä kuin epäonnistujat.